tiistai 26. huhtikuuta 2016

Ei enää rahaa, kiitos

Tämä on avoin kirje kaikille kansainvälisille luotottajille ja valtioiden lainoittajille.

Suomi, siis me sen kansalaiset emme ole enää luottokelpoisia. Emme ole olleet pitkään aikaan. Paperilla asiat saadaan ehkä näyttämään toiselta mutta totuus on että emme kykene todennäköisesti enää maksamaan nykyisiäkään lainojamme teille.

Syitä on monia mutta yleisin niistä on että kaikki täällä tahtoo asioihin parannusta mutta kukaan täällä ole valmis luopumaan yhdestäkään ansiottomasta edusta. Ei liiallisista lomista, eikä aiheettomista julkishallinon palkoista ja viroista, ei mistään.

Pyydänkin teitä ystävällisesti sulkemaan kaikki rahahanat ja pakottamaan kansamme käymään pohjalla.

Se on ainut mahdollisuus että valtio nimeltä Suomi on enää jatkossa muuta kuin kylmässä tuulessa humiseva ghetto.
Tiedän toki että se vaatii meiltä rajuja leikkauksia kaikilla sektoreilla. Luvassa on lakkoja ja levottomuutta, joita ruokkii ay-liike. Ainakin siihen saakka kunnes heidän valtiolta rosvoamansa varat ovat käytetty loppuun, ja heidän toimintansa nykymuodossa lakkautetaan.

Yksikään korjaustoimenpide jota on yritetty, ei ole tuottanut minkäänlaista tulosta. Pääsyy tähän on edellämainittu itsekeskeisyys. Osansa saa toki valtiomme johto. Ei todellakaan tämä nykyinen niin suuressa määrin kuin kaikki menneet viimeisen 40 vuoden aikana. Maamme vasemmisto ja sen sisarliiga vihreät, sosiaalidemokraattien johdolla, ovat aikanaan luoneet maastamme massiivisen DDR-tyyppisen virkamiesten valvontakoneiston, jota ruokitaan teiltä lainatuilla rahoilla. Ihan sama mitä teille valehdellaan hyvinvointiyhteiskunnasta. Haukumme avoimesti Kreikkaa holtittomasta taloudenpidosta ja teemme toisella kädellä prikulleen samaa.

Meillä virkamiehille on annettu valtuudet säätää normeja, jos näyttää että heitä ei enää tarvita. He saavat kaupantekijäisinä myös valtuudet valvoa näiden normien tottelemista. Palkat ovat yksityistä sektoria huimasti suuremmat ja ne maksetaan kaikki ottamalla lisää velkaa. Meillä yksityisellä sektorilla palkkataso vielä mukailee viiveellä yleistä talouden linjaa mutta virkamiehillä ne vaan jatkaa nousemistaan. Mitään varsinaista tulos- tai muuta vastuuta virkamiehillä ei maassamme ole.

Tavallista kansalaista kuritetaan surkealla vanhustenhoidolla ja kansalaisten ostovoiman tarkoituksellisella murtamisella. Tiesittekö, että paniikissa velkoja yritetään jo maksattaa sakottamalla liikennettä kassavajeen paikkaamiseksi? Täällä sitä nimitetään tosin liikenneturvallisuuden lisäämiseksi ettei kansa tajuaisi kikkaa. Meillä saa jopa samasta rikoksesta tuomita päälekkäin kolme erillistä rangaistusta.

Syydämme rahaa ulkolaisille, parille oopperafanille, idioottimaiselle modernille taiteelle, tukiaisiin ja kansainvälisille suuryhtiöille sekä sadoille näihin verrattavissa oleville tahoille. Mikään näistä edellämainituista ei tuo laisinkaan rahaa takaisinpäin kassaan. Tällainen maa me olemme. Me, Suomi Finland.

Meillä ei saa antaa lahjoja ilman veroja eikä jättää mitään perinnöksi ilman veroja. Olemme siis menettäneet halumme ja mahdollisuutemme auttaa lapsiamme leivänsyrjään kiinni. Meillä kun perii vanhemmiltaan asunnon, joutuu myymään omansa pois, vain voidakseen maksaa perinnöstä koituvat verot. Jos sellaisen sattuu siis omistamaan.

Korkotaso on alhaalla ja valtion kassaa koitetaan paikata myös viemällä asuntolainojen korkovähennysoikeus pois. Suurelta osin se on jo tehty, ja loput viedään kohta. Kansa vaan ei tajua että kun korkotaso pian nousee takaisin normaaliksi, iso osa asuntovelallisista on pakotettu myymään kotinsa ja asettumaan vuokrajonoon. Siis siihen jonoon jota hallitsee ay-liikkeen VVO ja uusi kaunis LUMO serkkunsa. AY-liikehän ei maksa veroa tuloistaan ja siksi he ovatkin nykyään rikkaampi instanssi kuin itse valtio. Pattitilanne vai mitä. Toki siinä välissä aika moni tulee menettämään luottotietonsa ja silloinhan vuokra-asunnon saantikin on aika mahdoton yhtälö.

Olkaa siis suoraselkäisiä ja lakatkaa antamasta tänne enää latiakaan ennenkuin tämä massiivinen vääristymä on korjattu, turhat normit purettu, 50% turhista virkamiehistä on irtisanottu, ay-liikkeen mafia on saatu kuriin ja uusi työntekijöiden edunvalvontasysteemi on luotu, budjetista ei enää lohkota huimia summia pitämään yllä mukabisneksiä joilla ei ole omaa elinkelpoisuutta.

Kunnes palkitsemme ahkeruuden ja rankaisemme laiskuudesta ja kunnes työnteko on taas loisimista arvokkaampaa, emme ole miltaanosin luottokelpoisia. Tämä toki edellyttäisi sitä että siivellä matkustavien työntekijöiden työsuhde pitäisi pystyä purkamaan ilman että maksat korvauksena vuoden palkan. Siivestäjä vie sen paikan joltain ahkeralta.

Kerron tämän siksi että pian nykyhallitus saa taas väistyä ja kaikki huutavat ay-liikkeen edusmiehet takaisin vallankahvaan. Meille uskotellaan taas kaiken olevan paremmin, kun he jälleen kustantavat näennäisen hyvinvoinnin teiltä saatavalla velkarahalla. Sitä emme enää kestä. Se on lopullista.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Ei se lakkaa olemasta.

Alkoholilakiin tehtiin jyrkkiä muutoksia. Auttamaan meitä kansalaisia elämään helpommin, kun muut päättävät taas puolestamme mikä meille on hyväksi ja mikä ei.

Ihmisen vietti laajentaa tajuntaansa ei tule koskaan poistumaan, se on 100% varmaa se. Sallimalla mainonta, jolla luodaan alkoholin käytöstä sivistynyt ja seurallinen kuva, tehtäisiin parasta sivistystyötä mitä kuvitella voi. En liikaa tässä puutu siihen että mainonnan valvottu vapaus loisi myös satoja, ellei jopa tuhansia uusia työpaikkoja, elvyttäisi urheilua etc.

Kun virkamiesten päähänpistona työnnetään pää pensaaseen, luullaan strutsin lailla ettei ongelmaa enää ole, kun sitä ei näe. Väärin. Lasten ja nuorten päihteiden käytöstä tehdään taas kieltolain ajan tapaan underground meininkiä ja lisätään kielletyn hedelmän maulla kapinakäyttöä entistä enemmän. Mielikuvat alkoholista eivät enää perustukkaan iloiseen sosiaaliseen yhdessäoloon ja käytökseen vaan salaa kiskottuun ämpärikänniin. Ämpärikänniin josta kaverit kokemuksineen kertoivat.

Samalla katukuvasta muokataan entistä enemmän neuvostoaikojen propagandakoneiston tapaista yhden aatteen harmaata visiota. Sama ongelma kuin seksin oston kriminalisoinnin kanssa. Prostituutio ei koskaan katoa. Lakaisemalla ongelma maton alle, vaikeutetaan ainoastaan seksityöntekijöiden työturvallisuutta entistä enemmän, ja luodaan järjestäytyneelle rikollisuudelle mahtavat markkinat. En liputa katuhuorien katukuvaan palaamisen puolesta vaan peräänkuulutan maalaisjärkeä sen puolesta että ikuisesti olemassaolleita asioita ei poisteta parin, itse itsestään tarpeelliseksi tekemän virkamiehen, aivottomilla päähänpistoilla. Jos kaupan lattialla on oksennusta, ei pelkkä ovilasin puhdistuksen säätäminen pakolliseksi auta asiaa.

Alkoholin kulutuksen perään kiljutaan virastotalojen kätköistä lähes paniikinomaisesti, samaan aikaan kun perus pössis (lue kannabis), sienten popsiminen ja ekstaasi ovat nuorille jo tutumpia aineita kuin Irish Cream likööri.
Useampi alle 20 vuotias "kakara" on koittanut subutexiä, kuin maistanut Kahluaa. Subureseptin saajista 90% käyttää ryyneistään vain pari ja myy loput katukaupassa pois, samana päivänä kun nappiloota on saatu käteen. Samaan aikaan virkamiesten päänvaivana on revityttää KOFFin teipit pois kuormureiden kyljistä. Mykistävää tyhmyyttä.

Maailma on pienentynyt. Eestiin pääsee tunnissa, kärryn ostaa täyteen tunnissa ja takaisin kotimaassa on tunnissa. 3 tunnissa siis raahaa kuukauden viinat. Suomessa kukaan ei voita, vaan kaikki ainoastaan häviää.

Virkamieskoneisto on tajunnut että heitä on liikaa. Suurin osa heistä ei kykene työskentelemään yksityisellä sektorilla, koska täällä joutuu oikeasti tekemään työtä ja tulosta. Nyt siis onkin paniikki keksiä mitä kummallisempia kieltoja, rajoituksia, päätöksiä, estoja, lupia, hakemuksia, muovikortteja ja vaikka mitä, että saisi näytettyä olevansa muka tarpeellinen.
Well guess what ? Teistä noin puolia odottaa karvas totuus. Jengi tietää ison osan teistä turhiksi ja jengi vaatii turhia päitä vadille. Ihan kohta.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Mitta täysi

Avi, Trafi, Valvira...
Oma vanha kotimaani on kyllästetty erilaisin virastolyhentein. Näiden instanssien varsinainen tarkoitus on ollut valvoa yhteistä hyvää. Säätää asioita jotka lisäävät turvallisuutta, viihtyvyyttä, tuottavuutta ja hyvinvointia.

Toisin kävi. Virastot tursuavat työpaikan menettämisen pelossa mukatärkeäksi itseään tekeviä ihmisiä, joiden pääasiallinen työ on säätää asetuksia ja määräyksiä. Määräyksiä joilla vaikeutetaan ja hankaloitetaan kansalaisten ja yritysten elämää ja kahlitaan yksilönvapaus. 
Kuka milläkin syyllä, keksii mitä milloinkin. Panimoiden rekkojen teippauksen sääntelystä, terassien aurinkovarjojen väriin, vain yrittääkseen joko osoittaa olevansa tuikitarpeellisia ihmisiä, tai nuoleskellakseen uskonnollista tai elämänkatsomuksellista seurakuntaansa. Siihen asti että pääsee itse luikahtamaan turvallisesti eläkkeelle.

Verojen määrä nousee, palveluiden määrä Suomalaisille laskee. Lista älyttömistä säädoksistä ja määräyksistä on niin pitkä ja laaja-alainen ettei sitä edes kykene enää luetteloida yhden vapaan illan aikana, tällaisen peruspurnauksen jatkeeksi.

Olen perinteisesti ollut Suomalaisen yhteiskunnan vahva isänmaallinen puolustaja. Perustellut lapsilleni ja tutuilleni verotuksen tärkeyttä ja sitä, mitä sillä saadaan aikaan. Nyt kun 50 vuotta täyttyy ja takana 34 työvuoden tuotoksena on liki pari miljoonaa maksettua veroeuroa (tai siltä se ainakin tuntuu), olen palanut loppuun. Siis mitä tulee tämän yhteiskunnan puolustamiseen.

Nykytermein ilmaistuna olen kuulemma rasisti, homofoobikko, etuoikeutettu ja hyväosainen. En siis enää tunnollinen, ahkera ja isänmaallinen.

Rasisti olen perustellusta syystä, vihaan omia ja vierasperäisiä loisia jotka ostavat yhteiskuntaamme pinnan alla meidän kustantaman yhteiskunnan rahoilla. Homofoobikko koska en jaksa pop-homouden paasaaamista sekä piipittävää mukaitkua oikeuksien puuttumisesta (Rakastaa kun ei ilmeisesti voi ilman avioliittoa). Kukaan ei uskalla leimautumisen pelossa tuntea myötätuntoa sille että se, kuten ei itse homous, arakno- tai klaustrofobiakaan, ole valinta.
Etuoikeutettu, kun olen riittävän yhteiskuntakelpoinen saadakseni 200 000 euroa asuntovelkaa jonka korkovähennys-oikeus evättiin minulta kysymättä kesken sopimuskauden. Ja hyväosainen koska palkkatuloni ylittävät X euroa vuodessa ja saan maksaa solidaarisuusveroa normaali palkkaverotuksen lisäksi. Kyllä, prosentti näyttää vielä toistaiseksi vain liki neljääkymmentä. Mutta muiden lakisääteisten maksujen kanssa todellinen prosentti lähenee viittäkymmentä. Velanannossa kyllä pitää olla "todellinen vuosikorko" näkyvillä mutta palkkaverotuksessa sama reiluus ei ole niin väliksi. Pysyy kansa rauhallisena. 

Yritykset ja yhteisöt puolustavat asemaansa toimihenkilöittensä omilla nimillä mutta viranomaispäätöksissä mainitaan vain kyseinen virasto, ei niitä jotka siellä päätökset tekivät. Mm. Itä-Uudenmaan poliisihan on jo lestadiolaisten ja ympäristöviraston omistaa vanhat vasemmistolais-ekohipit. Teeppä siinä tasapuolisia ja avoimia päätöksiä...

Meitä kytätään, vahditaan, säännöstellään ja syyllistetään niiden toimesta kenelle maksamme paitsi palkan, myös passelin sopeutumiseläkkeen. Minulta on ajat sitten viety sananvapaus ja kohta viedään uskonnonvapauskin, koska se loukkaa maahanmuuttajia ja muita vähemmistöjä. Pakolaiset muutettiin kaikessa hiljaisuudessa jo vuosia sitten maahanmuuttajiksi. Tarkoituskaan ei ole palauttaa heitä tilanteen niin salliessa. Enintään avustetaan heidän sotaretkiä valtion varoin.

Nyt riitti.
Aion alkaa -sopivan tilaisuuden tullen- kustantamani yhteiskunnan lypsäjäksi. Hyödynnän surutta järjestelmää jonka mukaan elintason saa loisimallakin. Riistän perusteettomilla sairaslomilla työnantajaani ja sitten kelaa. Nostan ansiosidonnaista työttömyysturvaa, itken kaikki tuet ja rahat mitä irti saa. Laskin että olen oikeutettu saamaan ainakin yhden miljoonan euron edestä vapaata rahaa. Ja vieläkin minut erottaa omista ja tuontiloisista se, että valtio jää lopulta miljoonan (tai siltä se ainakin tuntuu) plussan puolelle. Jos ei muu auta, muutan ulkomaille ja tulen takaisin maahanmuuttajana.

Olen tehnyt päätöksen poistua maasta. Hyvästelen jossain kohtaa tämän systeemin ja ainut mitä suren, on se etten kyennyt jättämään lapsilleni elinkelpoista kotimaata. Sen esteenä olivat nimettömät virastot, järjetön verotus, taivaspaikkaa ostavien mukahumanistien järjetön tuhlaus kehitysmaihin, yrittäjyyden tappaminen, kuluttamisen ja ostamisen estäminen, poliittiset virkanimitykset, sosialismi, työntekijän palkkaamisen mahdottomuus, puoluekuri jonka tuloksena ääneni on tyhjää täynnä, byrokratia, ay-liikkeen raiskaama kilpailukyky ja muutama muu pikkuseikka. Ja jos luulit että tässä on kyse vaan rahasta, olet väärässä. Eniten sattuu se että kaikki 34 vuoden työponnistelut yhteiskunnan rakentamiseksi ovat valumassa hukkaan vauhdilla, jota ei lie mahdollista pysäyttää enää minun elinaikanani.

Korpeaa niin pirusti että tekisi mieli mennä baariin ja  ottaa tupla kermalikööri jäillä. Ai niin, sellaistahan ei saa valviran lakien mukaan myydä, pitää siis ostaa kaksi tavallista. Siis sellaista Baileystä, tiedättehän...

Sori skidit, tein parhaani. Saatte pärjätä omillanne.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Avoin kirje hallitukselle

On olemassa oikeasti vain kaksi tapaa nostaa maa taloudellisesta ahdingosta. Tehdä työnteko ja vaurastuminen houkuttelevaksi ja lisätä kulutusta.

Verojen lisääminen, kansalaisten valvominen, ihmisten asioista päättäminen heitä kuulematta eivät ole niitä oikeita tapoja. Se on diktatuuria, meillä siitä vastaa virkamieskoneisto.

Jonkun laskelman mukaan länsimaisessa sivistysvaltiossa keskiluokka on se jonka hallussa on selvästi suurin osa rahavaroista. Tämän massan mobilisointi palkitsevaan ahkeruuteen ja sitä myötä kuluttamiseen pitäisi saada kiireen vilkkaa uudelleen käyntiin.

Mitä tekee maamme hallitukset ? Mielistelee erilaisia vaa´ankieliasemassa olevia vähemmistöryhmiä tekemällä pattipäätöksiä joilla kaikille vaan jaetaan enemmän vastikkeetonta rahaa, tarjotaan enemmän hyvinvointia ilmaiseksi, viedään aseet estää kurittomien laiskureiden poistaminen muuten tuottavista järjestelmästä ja tuodaan vielä veronmaksajien kustannuksella lisää näitä lokkeja maahan mässäilemään vinoutuneen systeemin avoimista ovista.

Tavallisen veronmaksajan veroprosentti muine pakollisine kuluineen hipoo 50% luokkaa, eipä enää kannusta työntekoon. Ainakaan rehellisessä mielessä. Asuntolainojen verovähennysoikeus murennetaan pikavauhdilla ja näin perheiden tärkeimmästä perusturvallisuuden luomisesta tehdään yhä kalliimpaa. Samalla tuhotaan yhden suurimman teollisuudenhaaran, rakentamisen työpaikat.

Maa joka on liki Ranskan kokoinen mutta väkeä on vain alle puolen Pariisin verran, maksaa pitkien välimatkojensa matkaamisesta pöyristyttävän oksettavat verot kaikessa. Autoista, moottoripyöristä, polttoaineista, vakuutuksista, renkaista, varaosista, etc etc, peritään sen hyväksi palautumattomia veroja järjenvastaisia summia. Lopputulemana maailman hankalimmissa olosuhteissa liikutaan euroopan vanhimmalla ja vaarallisimmalla kalustolla.

YT neuvottelut täyttävät lehtien sivut, paitsi siitä kohtaa missä kansalaisten raivoistasta vastarinnasta huolimatta pakkojyrätään Guggenheim museota pääkaupunkimme keskeisimmälle paikalle. Pelkkä arkkitehtikilpailu maksaa noin 1,2 miljoonaa euroa, vaikka ihan tavallinen vaihtoautokauppiaskin olisi saanut sen järjestettyä lähes ilmaiseksi.

Vanhojen perinteiden ja muutaman sisäpiirilobbarin ansiosta tuetaan höpöhöpö kulttuuria ja urheilua valtavin verorahoin, vaikka ne todelliset menestyjät tulevat juuri niistä lajeista jotka eivät saa kuin kuraa niskaan valtionhallinnolta.

Kas tässä pari oivaa tapaa laittaa asiat jiiriin: Kouluihin pieni lukukausimaksu, täysin ilmainen terveydenhoito pois, oopperatalot ja kiasmat sekä näihin rinnastettavat "korkeakulttuurit" pärjäämään omillaan, ihan niinkuin kaikki muukin liiketoiminta. Tuloveroprosentin katto 25 prosenttiin ja sitä myötä ostovoimaan huikea korotus. Kaupoille ja ravintoloille täysi itsemääräämisoikeus aukioloajoistaan, autoveroprosentin puolittaminen 5 vuoden siirtymäajalla, poltonesteen veroprosentin puolittaminen heti, syrjäseutujen työllistamistä tukevien toimien nopea elvyttäminen ja sitä myötä pako suurin asutuskeskuksiin seis. Alueelliset ympäristökeskukset lakkautetaan kokonaan. Lapsilisät lakkautetaan kokonaan (jos ei ole varaa kasvattaa lapsia ilman tuota pikkukorvausta, ei niitä kannata tehdä ollenkaan). Tasa-arvoasiain toiminnot lakkautettava kokonaan aikansa eläneinä höpötyksinä. Maahanmuuttovirasto lakkautettava kokonaan ja toiminnot yhdistettävä poliisin yhteyteen. Jokainen rikokseen syyllistyvä maahanmuuttaja poistettava maasta pikapäätöksellä (pks alueella jo noin 80% poliisin virkatehtävistä menee ulkomaalaistaustaisten rikoksenuusijoiden asioiden selvittelyyn). Maahanmuuttajien "perheidenyhdistämiselle" stoppi oitis. Kehitystuelle nykymuodossaan täysi stoppi ja koko aihealueen rakentaminen uudestaan tuhkasta, niin että mukana on myös liikemaailman ja avustuskohteen olosuhteet ymmärtäviä ihmisiä.

Listaa voivi jatkaa vaikka kuinka mutta aikani loppuu kesken kun joudun palaveriin jossa teen selonteon siitä miksi minun ei kannata verotussyistä tuottaa tälle vuodelle juurikaan lisää tulosta.

torstai 10. tammikuuta 2013

Karhunpalvelu taas kerran

Vuoden 2013 alusta astui voimaan uusi Kiinteistöpalvelualojen työntekijöitä koskeva 5,7% palkankorotus. Sen todellinen vaikutus kustannuksiin on noin 4,6%. Työvoimavaltaisella alalla, jota on lähes mahdotonta automatisoida, tämä tarkoittaa tuon suuruista korotusta joka pitäisi siis lisätä laskutukseen vaikkapa siivoojan tekemästä työstä. Hieno asia. Raskaalle ja alipalkatulle alalle saatiin jotain helpotusta pitkän odotuksen jälkeen. Tämän tulisi helpottaa työvoimapulasta kärsivää alaa ja luoda uusia työpaikkoja, työn kiinnostavuuden kasvaessa nousevien palkkojen myötä. Mutta kuinkas kävikään ? Koska perus-sopimusehdoissa verojen kaltaiset korotukset on sisällytetty automaattisesti hintaa nostaviksi seikoiksi, ja TES:in mukaisia palkkoja ei, oltiinkin oitis tilanteessa jossa asiakkaat eivät hyväksykkään hinnankorotuksia. Ota tai jätä, jos ei nykyinen hinta teille kelpaa niin kilpailutetaan. Riski asiakkaan menettämisestä on niin suuri että ainut tapa kompensoida sen pienenkin katteen menettäminen on joko: A) kertoa tekijälle että homma jatkuu kuin ennenkin mutta sulla onkin aikaisemman sijaan paljon vähemmän aikaa tehdä sama työ. B) kierrättää työmaalle uusi tekijä, jolle kohteen työtunnit ilmoitetaan pienempänä. Sama homma siis jatkuu mutta suorittava porras saa juosta jo aiemmin sairaan kilpailutilanteen luoman olosuhteen vuoksi tiukan työmaansa entistäkin lujempaa. Näin siis neuvoteltu palkankorotus puraisee kaikkein pahiten nilkkaan sitä jonka olisi kuulunut saada siitä pieni helpotus tulotasoonsa. Onpa hienoa työvoimapolitiikkaa tällainen ?!? Hieman sama ilmiö seurasi siitä kun säädettiin laki julkisista hankinnoista. Tämän lain myötä jos kunnallinen tai valtiollinen instanssi haluaa vaihtaa palveluntarjoajansa jostain syystä, on kohde pakko kilpailuttaa avoimesti kaikilla alan yrittäjillä, mikäli se ylittää tietyn arvokynnyksen. Aikanaan esim kaupunkien tarjouskilpailut pidettiin puhtaina epäterveistä yrittäjistä siten että tarjouskilvan kallein ja halvin tarjous pudotettiin automaattisesti pois, ja loppukilpa käytiin jäljellejäävien kesken. Loistava metodi joka karsii ylihinnoittelijat asiakkaan turvaksi, ja lyhyen elinkaaren huijariyritykset muiden alallatoimijoiden turvaksi. Nykyjään vain halvin hinta ratkaisee. Koitappa tässä sitten pitää yritysmaailma terveenä ja työntekijöillä turvallinen työpaikka jolla on edes jokin jatkumo. Ja yritysmaailman tulot valuvat entistä tehokkaammin rajojen taakse. Tällaisten seikkojen korjaaminen vaatisi oitis että edellämainittuihin asioihin tulisi kyetä tekemään muutos. Jos palkankorotukset uhkaavat nostaa hintoja, ei maksumiehinä saa olla ne jotka sitä työtä ja elantoa muille tarjoavat. Oikea osoite on palvelun ostajat ja sitä myötä loppukuluttajat, yhteisvastuullisesti. Niin kauan kuin ammattiliittojen ideariihet koostuvat talouden lainalaisuuksista mitään ymmärtämättömistä idealisteista, jatkuu maamme matka kohti ylihinnoiteltua työttömien shangri la:ta.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Yhden ammattiylpeyden kuolema

Aikanaan maassamme eli ja toimi eräs ammattikunta joka oli oman alansa eliittiä.
Ammattitaito oli sitä luokkaa että heitä kehdattiin pitää esimerkkinä niin kasvavalle polvelle, kuin varttuneemmallekin väelle. Heistä otettiin mallia ja heidän esimerkkejään seurattiin ja valintoihin luotettiin. Kyseessähän on vanha kunnon Stadin vosikka, tolppa-apina, eli taksikuski.

Oli yleinen viisaus että jos vosikka vetää ylinopeutta, voit pitää sitä lähes varmana merkkinä siitä ettei edessä vaani virkamiestä, valmiina haukkaamaan ajokorttiasi jäähypenkille. Kun kahvilan edessä seisoi kumijalka tai kaksi, tiesi heti mistä paras kahvi ja maittavimmat sämpylät löytyi.

Sellaista osoitetta ei bileille ollutkaan etteikö taksari olisi kiikuttanut sinua suorinta tietä paikanpäälle, vaikka olisit sanonut pelkän ujon maamerkin sijainnista. Ei ollut navigaattoreita eikä muutakaan elektronista vempainta opastamassa. Ja aina perille. Kelissä kuin kelissä. Suorinta tietä, kulkematta lähtöruudun kautta.

Kotiintulo aamun sarastaessa oli sekin kuin oma isä olisi hakenut tuhlaajapoikansa pois maailman synneistä. Takapenkille uskalti torkahtaa ja luottaa siihen että kuski hellästi ravistelee hereille ja taksa on juuri se mikä kuuluukin. Jos jotain karisi berberin taskusta kaaran lattialle, oli lähes varmaa että sen sai takaisin ilman kommervenkkejä.

Sukkelasti ja varmoin ottein puikottivat nuo raavaat äijät ja muijat liikenteen seassa kateutta herättävällä näppäryydellä ja liikenteenlukutaidolla. Aina oli tiedossa oikeasti toimivat oikoreitit ja ruuhkattomimmat väylät.

Kuski saattoi koittaa matkantekoa keventääkseen keskustelun avausta ja jos takapenkkiläinen oli juttutuulella, tarinaa riitti. Kokemusta, elämänviisautta ja kykyä kuunnellakin. Ja jos poka halusikin olla omissa oloissaan, piti kunnon kuski turpansa visusti kiinni. Autot olivat aina tarpeeksi kunnollisia silloinkin kun matkamittarissa oli puoli miljoonaa ohitettu jo edellisen suven aikoihin.

Nykyään ovelle saapuu jonkin sortin etnikko joka ei tiedä saatana edes missä on Helsingin kallion kaupunginosa! Lyhyin matka pasilasta nordiksen jäähallille kulkee lauttasaaren kautta. Mehmetti vonkaa nopeaa lihan iloa jos vaan hiukankin naista muistuttava asiakas uskaltautuu kyytiin yksin. Kännykässä molotetaan kovalla äänellä maanmiesten kanssa mitä milloinkin ja matkan suunta keskittyy jonnekin ihan muualle kuin annettuun kohteeseen. Usein on jopa pientareet koetuksella. Odota siinä sitten osaavaa lumipyrykuskia jos hepun aiempi ammatti oli tilkitä savimajaa kamelinpaskalla. Lunta ei ollut edes jääkaapissa, kun ei ollut kaappiakaan.

Auton osalta saa olla onnellinen jos se edustaa edes korealaista plastiikkivaappua. Hinta tosin on sama kuin matkustaminen kunnon autollakin. Nykyvosikat etsivät osoitteita pidättelemällä takanaan jonoa joka joutuu linttaamaan jarrut pohjaan jokaisen sivukadun kohdalla, vain huomatakseen että eipä ollut tuokaan se taksarin etsimä risteys.

Kehätiet ajellaan vasenta kaistaa enintään oikean kaistan kanssa samalla nopeudella. Melko usein jopa hiukan hitaammalla tempolla. Puhumattakaan muista teistä joilla nopeus pidetään mielellään pari piirua suurimman sallitun alapuolella.

Turha lienee edes todeta että nykykuskeilta puuttuu monesti jo Suomen kielen taitokin. Ja se kuka niille ajokortin antoi, olisi kiva tietää.

Surullista että asia josta oikeasti sai olla ylpeä kiertäessään maailmaa ja istuessaan takseissa siellä täällä, on vajonnut samalle tasolle pakistanin kanssa. Noh, sillä erotuksella että Islamabadilainen kuski osaa olla sentään kohtelias ja hymyileekin ajoittain.

Tympeintä on se että vaikka esittäisit toiveita kuskin suhteen, niitä ei välitetä tilauksessa. Eli et saa edes itse päättää kenen palveluita haluat käyttää ja kenelle palvelusta maksaa. Perseestä on sellainen valinnanvapaudettomuus !

maanantai 24. lokakuuta 2011

Ratkaisun makua vai hullu utopia ?

Irakissa buutattiin Saddam ja Libyassa Gaddafin case is closed, osama potkastiin oikoiseksi. Olen monesti kummastellut että millä nuo hiekkalaatikot pysyisivät pystyssä jos öljyä ei enää tarvittaisi. Suuri yleisö paheksuu ääneen kaltaistensa valtioiden jatkuvaa elämää diktatuurissa ja terrorin sekä sodan varjossa.

Onko totuus yksinkertaisuudessaan se että kyseisen maanosan alkuperäisväestön geeneissä on joku ebolan kaukainen sukulainen joka estää älyllisen kehityksen ? No ei tietenkään ole, vaan monissa maissa kansan sivistys tarkoituksella estetään jopa väkivallalla, koska tietämättömiä ja osaamattomia on helpompi paimentaa.

On surullista nähdä miten riemu diktaattorien kaatumisesta vaihtuu kädenkäänteessä uuteen väkivallan kierteeseen, kun eri heimot ja muut turbaanibosset alkaa seivästää toisaan. Kuka mitenkin tekonsa oikeuttaen. Tavan takaa on nähty miten demokratia jää syntymättä kun ikänsä kaatopaikoilta elantonsa hankkinut näkee mahdollisuutensa koittaneen ja päättää raivata tiensä tähtiin. Hyvällä mutta mieluummin pahalla, se kun on paljon nopeampi tie.

Oma ideani tilanteen korjaamiseksi on seuraava: YK ja muut vastaavat kansainväliset vaikuttajat voisivat perustaa vuokrahallituksen, osaaviksi ja demokraattisesti valveutuneiksi osoitautuneista sivistysvaltioiden vaikuttajista. Siis sellaisista jotka tietävät miten kansa koulutetaan, talous laitetaan rullaamaan. Kuinka infrastruktuuri rakennetaan ja ihmisoikeudet ja tasa-arvo taataan. Tämä siirrettävä pakettihallitus voitaisiin sijoittaa kansainvälisillä päätöksillä tai pakotteilla pyörittämään homma käyntiin, kunnes oma kansa oppii asioita ja sisäistää oikeudenmukaisen valtion pyörittämisen alkeet.

Kulut maksettaisiin kys. valtion öljy- tai kultavaroista tms. ja siitä kertyneet varat ohjataan vuokrahallituksen palkkoihin, maan kehittämiseen ja alkuperäisväestön olojen parantamiseen. Valmiita hyväksihavaittuja perustuslakeja löytyy pilvin pimein ja muutkin lakikirjat sen kun käänettäisiin, milloin millekkin kielelle. Riippuen aina siitä maasta missä milloinkin hutsut ja tutsut tai s-hunnit ja siiat toisiaan uhkaavat kappaleiksi repiä. Nato toimittaa puolustusvoimat ja interpol poliisivoimat. Kerrankin YK:llakin olisi jotain konkreettista käyttöä.

Pienenä aasinsiltana mainittakoot aikanaan tekemäni työmatka Israeliin. Patsastelin huuli pysyvästi pyöreänä maassa, jossa on käyty sotaa palestiinalaisten kanssa jo 100 vuotta tai jotain. Kysyinpäs siis suoraan juutalaisilta isänniltäni että miks hemmetissä te tuhlaatte aikaanne ja rahaanne mätkimällä sukupolvesta toiseen toisianne kun voisitte vaurastua kumpainenkin tahoillanne jo pelkällä turismilla ?
Vastaus oli aika odottamaton. "jos meillä juutalaisilla ei ole enää yhteistä vihollista niin täällä puhkeaa sisäiset levottomuudet seuraavana päivänä".

Kas kun sikäläinen yhteiskunta rakentuu kolmetasoiseen juutalaiseen yhteiskuntaan. Isoin osa elää ja työskentelee kuten kuka tahansa eurooppalainen. Tekee työtä ja kipaiseen aika-ajoin synagogaan jos suurempaa aihetta ilmenee. Toinen leveli tekee sekin työtä ja elää muuten vastaavasti mutta kulkee kipa päässä ja visitoi rabbinsa luona säännöllisesti. Hartain osa, eli ns. ortodoksi-juutalaiset, siis ne jotka hurlikurlaavat tukkakierukat, mumisevat mustissa mennessään rukoilemaan milloin minnekkin, eivät tee töitä. He myös välttävät armeijan (joka muuten vie 3 vuotta parhaasta varhaisaikuisuuden ajasta muilta). He eivät maksa veroja, joka prosentti muuten on noin 42 työtätekevillä. Valtio kustantaa heille elämän kunhan he opettavat raamatun asioita muulle kansalle.

Tämä epäkohta on saanut aikaan valtaisan juovan kansan sisällä. Tämä vaan ei pääse puhkeamaan niin kauan kuin kaikilla on yksi yhteinen vihankohde.

Jos jollakulla nyt äkkiseltään tulee mieleen että allekirjoittaneelle voisi tuosta ensinmainitusta noppeli-palkinnon antaa, niin lupaan järjestää aikaa kalenteristani pystin vastaanottamiseksi. Samalla reissulla sais ostettua nuuskat pakastimeen.

maanantai 8. elokuuta 2011

yksi parhaista ystävistäni...

Ensimmäinen lomanjälkeinen täysi työviikko takana. Satuin kuin varkain juttusille erään vanhan tuttuni kanssa. Itse asiassa hän on yksi parhaista ystävistäni. Tuttu jo niiltä ajoilta kun vasta aloin hahmotella puhekieltä ja muistaa asioita.

Olemme pysyneet erittäin läheisinä siitäkin huolimatta että elämä on viskellyt meitä eri suuntiin, joskus melko luisella ja kookkaallakin kämmenellä. Parhaat ystävät kuitenkin tuntee siitä että pitkäkään tauko kanssakäymisessä ei tunnu missään, vaan juttu jatkuu luontevasti siitä mihin se viimeksi jäi. Yksi lysti kuinka pitkä ajanjakso on välissä.

Ystäväni ehdotti tekevänsä päivällistä ja olisin enemmän kuin tervetullut seuraansa. Voitaisiin napsutella ruoanlaiton ohessa hyvää viiniä ja jutella kaikenmaailman asioista, tulevista mutta erityisesti menneistä. Mikäs siinä. Hyvän ystävän seurassa kun viihtyy aina. Ei dresscodea, ei tuliaisia. Pelkkää pyyteentöntä yhdessäoloa. Hullu se joka moisesta kieltäytyisi.

Pohdittiin siinä voimakasaromisen Amarone punaviinin ja toisaalta leyhyvän tuoreen valkosipulin tuoksun lomassa menneitä viimeisiä vuosia. Patojen ja kattiloiden soittaessa sihisevää sinfoniaansa, tuumiskelin että parasta hyvässä ystävyydessä on se ettei sinua tuomita koskaan mielipiteittesi johdosta vaan ystävyys antaa tilaa myös eriäville mielipiteille. Ei tavallaan tarvitse jännittää mitä puhuu tai sanoo, vaan tietää sisimmissään että kaikki käy. Aina ei olla samaa mieltä, mutta kaikki käy. Ja totta tosiaan, huomasimme ettemme ole läheskään kaikissa aiheissa enää näiden vuosien jälkeen samoilla kiskoilla, kuten nuorenpina. Mutta huomasimme sen naurahtaen, perään lempeästi hymyillen ja hyvää oloa sekä kunnioitusta tuntien. Väliin aiheita jopa aika raskaallakin huumorilla ryydittäen.

Oli lohduttavaa huomata ettemme kumpainenkaan katuneet mitään menneestä lähihistoriastamme. Kaikella on ollut tarkoituksensa ja syynsä, hyvällä ja pahalla. Yhtä lohduttavaa oli kuulla että kaikki on okei ja markkina-arvokaan ei ole kadonnut mihinkään. Samat vanhat posset on siellä jossain edelleen ja odottelevat vain ilmoitusta että koska mennään. Mikään ei ole muuttunut, mennyt pilalle tahi kadonnut.

Ei ollut yllätys että ystäväni huikkasi viinitilkan perään ruoan olevan sitten suht mausteista. Tiedän että tämä äityy joskus melko tulisiinkin versioihin, muussakin kuin mielipiteissään.

Vihdoin saatiin ruoka lautaselle, ja pakko todeta että nappiin meni. Siinä pyyhimme puhisten hikeä hiuksista. Muistelimme nauraen pakistanissa ja brasiliassa syömiämme lounaita, barcelonassa krapulaan täristen ahmimiamme tapaksia, budapestissa otsa kurtussa syömäämme hevosta, zheng zhoussa nauttimaamme elävää hummeria ja huuhtelimme poltteen härän vertakin paksummalla, vähintään kohtuullisia vuosia täyttäneellä punaviinillä.

Söimme, joimme ja juttelimme. Juttelimme kuten emme vuosiin aiemmin. Asiaa oli valtavasti eikä loppua tahtonut tulla millään. Iloja, uhmaa ja suruja mutta yhtä kaikki, kokemuksia. Elettyä elämää.

Tunsin hiukan katkeruutta siitä etten ollut pitänyt tähän ystävääni sen parempaa yhteyttä ja tunnustin jopa väsymystäni joskus tarkoituksella laiminlyöneeni yhteydenpidon. Vastaukseksi sain nauravan kädenheilautuksen ja toteamuksen että "hei, me ollaan tässä ja nyt ja kaikki on edelleen ihan kuten silloin ennen".

Loistava päivällinen, parasta mahdollista seuraa.

Viinipullo alkoi vilkutella pohjaansa ja siksi halusinkin lopuksi kohottaa viimeisen maljan sinulle, minäitse, yhdelle parhaista ystävistäni. Jatkukoot jalo ja toisiamme kunnioittava ystävyytemme viimeiseen hengenvetoomme saakka.

Totesimme lopuksi kuin yhteen ääneen, minä ja yksi parhaista ystävistäni, että tällaisia iltoja pitää olla useammin. Vast'edes lupasimme pitää huomattavasti tiiviimmin yhteyttä. Ja vaikkei se toteutuisikaan, tiedämme molemmat että oikea ja aito ystävyys ei siihen kuole vaan se elää taustalla, välittämättä ajan hampaasta.

Kyllä itsensä kanssa on hyvä olla kaveria. Pitää vaan muistaa antaa aikaa joskus myös itselle, sille parhaalle kaverille..

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Joulun taikaa

Markkinahumua ilmassa, joulu on ovella.

Taas räähkitään uusiopaperiin jos mitä kelkkaa, pulkkaa, peliä sun muuta kikotinta jolla saadaan lapsoset iloiseksi. Ainakin hetkeksi. Firmat kantavat viinaputelia toisilleen kiittäkseen menneestä vuodesta, vaikka kaikki tietävät että kyse on oikeasti tulevaisuuteen vaikuttamisesta.

Ruokaa hamstrataan olan takaa ja pakkohan ne laatikotkin on olla vaikkei niistä kukaan oikeen tykkääkkään. Kinkkua ja kalkkunaa sellaiset määrät että biafralaiset lapset osallistuisivat niiden avulla olympialaisiin seuraavat kymmenen vuotta, posket iloisesti pulleina.

Jostain ihmeen syystä vaan tuntuu siltä että joulusta stressaavien osuus kasvaa vuosi vuodelta. Yhä enemmän kuulee tuttavapiiristä sitä että joulua karataan kuka Thaimaaseen, kuka dubaihin tai vaikkapa goalle. Törkeä hässäkkä ja kimpoilu paikasta toiseen vaihdetaan lököilyyn ja yhdessäoloon ilman kiirettä ja rasitteita. Kumpi on parempi ?

Itse huomaan vaivautuneeni joulusta lähes koko pienen ikäni. Omituinen kiitollisuudenvelkatunne siitä että saa lahjoja eikä ole itse tajunnut ostaa sellaista antajalle, syö mieltä ja lujasti. Älkää kysykö miksi. Kaikki rahat kuluu siihen että ostetaan ostamalla jouluiloa, vaikka koko touhun syvin olemus on jossain ihan muualla.

Kyseessähän on siis kristinuskon suurin juhla, eli jeesuksen syntymäpäivä. Toisin sanoen, tavattoman uskonnollinen juhla. Ja kuinka ollakkaan: paatuneimmiksikin ateisteiksi julistautuneet kansalaiset rynnivät shoppailemaan kuka mitäkin juhlistaakseen sen henkilön syntymäpäivää suurella rahalla, jota ei heidän oppiensa mukaan edes ole olemassa! Paradoksaalista jos mikä.

Tätä edeltää toki se hetki kun ei kaupungin yöelämään viitsi jalkautua kukaan, kun pikkujoulujuhlijat sekoittavat mannermaisen menon tyystin ja muuttavat sen koko kaupungin täyttäväksi lähiökuppilan kädenvääntökisaksi. Ilmaisen viinan voimalla.

Itse kaipaisin joulun, joka koostuu hyvästä ruoasta jota syödään pitkään. Yhdessäolosta, takkatulesta, lautapeleistä, rauhallisuudesta, parista lasillisesta hyvää viiniä ja rennon lupsakkaasta seurasta. Ei siihen tarvita yhtään lahjaa, tai sellaista krääsää joka löytää tiensä kaapinpohjalle tai roskikseen viikon sisällä saannista.

Lasten lahjalelutkin tuntuvat olevan voittopuolisesti sellaisia että ainut haaste on asentaa patterit. Loppuaika kuluukin sitten siinä kun katsellaan lelun leikkivän itsestään. Vaihtoehtona toki on jouluntaikaan oivallisesti sopiva konsolipeli jossa saa vaikkapa tusautettua örkiltä pään irti singolla tai varastaa auton ja ajaa sillä poliisin ylitse.

Ja lopuksi joululahjavinkki jossa on oikeasti järkeä:

Sen sijaan että tuhlaa rahansa johonkin jonka innostavuus jää arpapelin varaan, kannattaa siihen kuluva raha sijoittaa lahjakorttiin. Joulunjälkeis-alennusmyyneissä nimittäin satasen sijoitus muuttuu kahdensadan arvoiseksi yhdessä yössä. Ei ihan turha sijoitus. Ja lahjan saajakin saa sillä taatusti sellaisen lahjuksen josta itse tykkää. Ja jos ei tykkää niin omapahan on vikansa...

Hyvää ja Rauhallista joulua.

perjantai 10. joulukuuta 2010

uloshinnoittelua...

Taas takana yksi lakko jonka vaikutukset olivat sekä yhteiskunnalle että Finnairille katastrofaaliset. Firma joka odotti oikeaa hetkeä kertoakseen että vihdoin tuli voitollinen tulos pitkän taistelun jälkeen, saikin vaihtaa sanomansa tulosvaroituksen antamiseen kun lakko söi voitollisen tuloksen pakkasen puolelle.

Mikä vittu siinä on että tuota lakkoasetta käytetään nykyjään aivan kuin kyseessä olisi tapatupakan sytyttäminen ? Kuinka alkeellisista ihmisistä on kyse kun ei tajuta sitä että maailma muuttuu ja joskus vaan on kaikkien oltava mukana talkoissa jos halutaan että työpaikat säilyy.

Nyky-yhteiskunnassa vaaditaan vaatimalla lisää vielä siinäkin vaiheessa kun työnantaja korisee kuolintuskissaan, kiinalaisten ja intialaisten puristaessa palleista niin että se korinakin on jo pelkkää pihinää.

Aikanaan kersat jutteli kujilla toisilleen että mistä saa ehkä kesäduunin ja mikä kauppa palkkaa nuoria kärrypojiksi ja mopoläheteiksi, että saataisiin tienattua ekat omat markat. Tänä päivänä kakarat kertoo toisilleen mihin sosiaalitukiin he ovat oikeutettuja ja kuinka lypsää fattasta uudet farkut ja pari toimintatonnia vuodessa, tekemättä mitään.

Totuus on se että me Suomalaiset emme ole mitään saudiarabeja joiden osa on vain omistaa ja olla johtajia, filippiiniläisten ja bangladeshilaisten tehdessä kaiken fyysisen työn. Valtion kassa syytää rahaa oikealle ja vasemmalle, ja ketään ei enää kiinnosta kuin saada lisää liksaa ja enemmän etuja vaikka oma osaaminen ei ole muuttunut miksikään. Vastuuta ei kukaan enää halua kantaa koska "siitä maksetaan niin vähän lisää". Viimeinen mutka ennen eläkeikää onkin sitten se hetki jolloin aletaan parkua kun ei koskaan saatu mahdollisuutta edetä uralla ja nyt on eläkepussukka niin kovin posket klommollaan että...

Ihme perseilyä perkele. Nyt kun pitäisi tehdä ja takoa hullun raivolla, niin suurin uutinen on se että joku stylisti kritisoi homppeleiden tanssahtelua linnan parketilla, tai että tippikolikoista palkkansa tienaava portsari niputti hulluna heiluneen alkuasukkaan "ihan selvästi" liiallista voimaa käyttäen. Kilpaa kiljutaan meitä rasisteiksi kun joku iranilais/irakilais/tamperelainen karvaranne poltti oman raflansa vakuutusrahojen toivossa ja tappoi siinä sivussa muutaman Suomalaisen. Ollaan pahoja ilkiöitä julkisesti kun uskalletaan kritisoida meitä pellenä pitävää maahamuuttopolitiikkaa, lakkoillaan etuisuuksien perässä, meuhkataan jonninjoutavia populistisuuksia, kun saman energian voisi käyttää myös työtehon ja tuottavuuden kasvattamiseen.

Sairaslomaa annetaan ukille kuin ukille viikko tai kaksi, kunhan vaan jaksaa marssia lekurille ja sanoa että "olis niinku kai pöönautti tai jotain ku väsyttää niin kovin". Sama tyyppi kertoo surutarinaansa illalla ravintolan tanssiparketilla ja hakee sympatiaa siinä skumppalasi kädessä hetkuessaan. Rapajuoppoa ei saa irtisanoa työstä ilman että joku aktivisti järkkää tälle vähintään vuoden dokausrahat korvauksina.

Onko ihme että ei synny työpaikkoja. Kukaan ei perkele uskalla enää palkata ketään kun tästä ei enää pääse ikinä irti jos valinta osoitautuu vikatikiksi. Ei ainakan ilman tuntuvia taloudellisia menetyksiä. Firma hakee työntekijää, niin yrittäjältä kielletään lailla lupa kysyä että aikooko tämä ehkä jäädä 6 kuukauden kuluttua äitiyslomalle. Uskalla siinä sitten palkata nuori nainen virkaan. Kuka tarinassa häviää ? Nuoret naiset. Ja huomatkaa, tämä on vain yksi pikkuriikkinen esimerkki siitä kaikesta mikä syö työllistymismahdollisuuksia. Turhat lakot, tukilakot, liikaliksoittelu, turhat saikut sun muu ovat lisänä rokassa. Jos joku tähän esimerkkiin nyt haluaa takertua niin totuus kun vaan on se ettei yksikään yritys halua ensin kouluttaa ihmistä ja sitten hakea tälle vuoden sisällä sijaista. Näin se vaan menee. Tehkää siis ne lapsoset vasta sitten kun olette jo uran alun tehneet ja antaneet jo jonkinlaisen panoksen työnantajalle ja yhteiskunnalle.

Kukaan ei tätä menoa enää halua ottaa itseään niskasta kiinni kun vastuu tästä ryhtiliikkeestä sysätään kaikille muille kuin asianomaiselle itselleen. Tämä saa alkunsa jo peruskoulusta joka tukee tätä lässytystä. Armeija lyö sille oikein kunnon sinetin.

Työpaikkoja ja menestystä luodaan sillä että helpotetaan palkkaamista, annetaan lupa potkia turhakkeet huis helvettiin, opetellaan tekemään taas töitä ja lakataan kokoajan vaatimasta.

Palataan takaisin "I pay, I say" aikaan, jossa se joka maksaa, sanelee pääehdot. Jokaisella on sitten oikeus valita se työnantaja joka osaa olla käyttämättä tätä väärin hyväkseen. Työnantaja ilman työntekijöitä menettää melko nopeasti hampaansa. Josko keskityttäis taas tekemiseen, itse asiaan, työhön. PISTE !

tiistai 26. lokakuuta 2010

räsänen ekumeenisuus

En pidä Päivi Räsäsestä. Tosin en oikein vielä tiedä tarkkaa syytä miksi. Ärsyttääkö minua enemmän kiiltokuvamainen tekohurskastelu, vai se että kys. henkilö valitsee raamatun opeista noudatettavakseen vain itselleen sopivat osa-alueet. Vai ärsyttääkö minua julkisuudessa ylpeästi esitellyn pojan luokattoman feminiini ja ruma tukkapehko, joka muistuttaa lähinnä LSD huuruissa soittavan hippikitaristin sotkuista kuontaloa. Tosin lievää lohtua Pävelle tuonee se että Mikael Junger näyttää huuruissa olevalta hervantalaiselta imppaajalta ja on sentis itse julkinen suojatyöpoliitikko. En siis pidä Jungeristakaan kuten huomaat.

Koko aihehan sai alkunsa kirkon ja kristillisdemareiden suhtautumisesta homoparien vihkimiseen kirkon toimesta. Luulisin... Asiasta nousi huikea kohu jota kommentoitiin presidentilliseltä taholta saakka.

Oma kantani on se että homoilla on oikeus uskoa siinä missä muillakin. Ja jos uskoo, on luontevaa että haluaa vahvistaa liittonsa sille kuuluvassa pyhätössä. Hiukan ihmetyttää että kuka laittoi jumalan suuhun sanat joka kieltäisi moisen perversion (perversio = seksuaalinen poikkevuus -wikisanakirja- ) harjoittamisen ja tekisi ihmisestä tuosta syystä jumalan hylkäämän. Edelleenkän en tiedä kuka raamatun on kirjoittanut. Jos joku tietää niin kertokaa se minullekkin.

Syntyneen kohun aikana erosin itsekin kirkosta. En siksi että kyseenalaistaisin jumaluutta, tai siksi että kirkko suhtautuu homosteluun tuomitsevasti. Vaan siksi että en pidä nykyistä kirkkoa enää seurakuntansa palvelijana, vaan sen hallitsijana. Oma syyni oli siis se etten halua maksaa 600 euroa vuodessa veroina instanssille, joka ei enää palvele ketään muuta kuin omaa valtaisaa omaisuusmassaansa.

Monissa katolilaisissa maissa kirkkojen ovet ovat aina auki. Kirkko tarjoaa suojapaikan, hiljentymispaikan ja papin joka kuuntelee ja ottaa vastaan murheet silloin kun niitä on. Kyse on kutsumuksesta auttaa seurakuntalaisiaan, ei virasta josta maksetaan työehtosopimuksessa säädetty palkka leipäpapille, joka työskentelee virka-aikaan. Ei siis välttämättä ollenkaan silloin kun eksynyt lammas tarvitsee eniten ohjausta. Ja silloinkin kun palveluksia käytetään vaikkapa kastamisessa, pakotetaan vaivautunut kansa veisaamaan virsiä, vaikka jokaikinen tuntee olonsa siinä vaiheessa vaivautuneeksi.

Mutta, tarinan kummallisuus on siinä että en oikein ymmärrä sitä miksi homoilla pitää olla oikeus itsensä ilmaisuun ja julkihuuteluun arvoistaan kenenkään tuomitsematta, mutta Päivillä ei ? On aika julkeaa ristiinnaulita ihminen julkisesti aatteistaan ja arvoistaan ja samalla peräänkuuluttaa itselleen samaa oikeutta ilman sanktioita. Taas ollaan samassa pisteessä missä yhdelle vaaditaan oikeuksia ja toiselta ne halutaan riistää. Kyllä se nyt vaan on niin että Pävenkin pitää saada olla omaa mieltään asioista. Tykkäsi sitten homoista tai ei.

Jos tämä show jotakuta pitkällä juoksulla palvelee niin tuskin ainakaan homoja. Vaikka se nyt onkin niin hip ja hop digata hinureita, niin silti on aika läpinäkyvää ja kaksinaamaista vaatia ja riistää samassa lauseessa, samassa aiheessa. Arvon homot, kehottaisin tässä kohtaa katsomaan peiliin.

Se että kirkosta erosi ennätysmäärä jengiä tämän kohun aikana, ei todellakaan tarkoita siis sitä että jokainen eronnut antaisi samalla äänensä homouden puolesta. Tämä hössötys vaan oli mitä huikein markkinointikikka eroakirkosta.fi webbisivustolle. Tosin pakko sanoa että jos tavaroiden nettikauppa toimisi yhtä tehokkaan yksinkertaisesti, niin jopa laukkaisi bisnes.

EDIT: wikipedian mukaan raamattua ei ole kirjoittanut kukan yksin vaan kyseessä on lukuisten eri kirjoitusten kooste. Tämähän siis tarkoittaa sitä että kuka tahansa partasuu on voinut laatia naapurivihassaan minkä tahansa tekstin joka vaan sattumalta päätyi teokseen nimeltä raamattu

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Isänmaamme toivot (tomat)

Olen elänyt rakkaan tyttäreni kautta uudelleen jo taaksejäänyttä armeija-aikaani (1/85 SlRtr). Vahvat muistot palautuvat mieleeni aina kun ehditään yhdessä Rva Alikersantin kanssa myssytellä aihetta. Tähän kirjatut asiat eivät edusta miltäänosin hänen tai kenenkään muun mielipidettä, vain omaani.

Eräs iltapäivälehti uutisoi siitä kuinka maitojunalla palaavien vässyköiden määrä on kääntynyt laskuun ja yhä harvempi keskeyttää asevelvollisuutensa ennen aikojaan. Jätetään tästä tarinasta pois ne joiden terveys vaikkapa astman tai sydänsairauden vuoksi ei kestä asepalvelusta, ja pohditaanpa hetki sitä jäljelle jäävää suurempaa massaa. Kysyn vaan että mitä iloa on maanpuolustukselle sillä että sinne jää hitusen enemmän sinne sopeutumattomia ? Huis helvettiin sieltä ja lisää voimavaroja niiden kouluttamiseen joilla oikeasti on vielä tahto palvella maataan ja oppia siihen tarvittavat tiedot ja taidot.

Nykymuotoisessa asepalveluksessa on ohjenuorana silittely, paijaus, pehmoilu ja muu lässytys. Karkea kielenkäyttö ja fyysinen yhteenhitsaaminen tulkitaan automaattisesti simputukseksi ja asiaa alkaakin ajaa varusmiestoimikunta. Jumalauta, ihka oma ay-liike körreille !

palvelukseen astuvien nuorten miesten fyysinen kunto on pelkkää rapaa, ja psyykkinen kunto ei sekään ole enää vahvimmasta päästä. Ja miksi olisi ? Eihän kouluissakaan enää saa kuin sanoa enintään "hyi hyi" jos oppilas paskantaa opettajan pöydälle, kusee flyygeliin ja uhkaa kiskasta asiasta huomauttavaa musiikin lehtoria turpaan. Suolla nyt sieltä sitten ulos muuta kuin häntä koipien välissä lyllertäviä nörttejä, joiden elämä liikku chattien ja verkkopelaamisen välimaastossa. Fyysisesti pystyvimmistä kasvaa oivallisia koulukiusaajia. Se kun antaa mahdintunteen, eikä siitä joudu koskaan kunnolla edesvastuuseen.

Armeijassa pahoitellaan sitä ettei taistelukoulutukseen ja sotilaan perusoppien opettamiselle ole tarpeeksi aikaa, mutta kas satujumpalle ja sauvakävelylle sitä kyllä löytyy. Tuntia ennen ruokailua tai tunti sen jälkeen on kaikenlainen juoksuttaminen tai muu fyysinen suorittaminen tyystin kiellettyä, ettei vaan Aatos-Petterin masu mene sekaisin. Tällaisillako eväillä pitäisi lähettää miehiä etulinjaan suojaamaan maata uhkaavalta invaasiolta ?

Marssilaulut eivät enää saa sisältää raaoiksi luokiteltuja sanoja, koskapa se loukkaa ehkä jotakuta. Vieressä olevan taistelutoverin pään räjähtämisen tarkka-ampujan luotiin kestää sotakentällä varmaan paremmin, kun opetellaan nintendo wiillä discotanssiliikkeitä ja virtuaali-aerobickiä ja palaudutaan tästä pelisuorituksesta illalla sotilaskodin pizzeriassa. Lomillehan pitää tietty päästä joka viikonloppu ettei äipällä ja iskällä tule hirmu ikävä.

Tiukka sotilaskuri ja auktoriteettien kunnioittaminen tulee oitis palauttaa takaisin Suomalaiseen armeijaan. Kaikenlainen pullamössö-humanitäärinen päänsilittely tulee lopettaa ja keskittyä siihen mikä on armeijan tarkoitus. Opetella tulemaan toimeen ryhmässä, suojella kaveria, ja oppia tarvittaessa puolustamaan maata. Aseellisesti jos ei muu auta. Sotilaan tulee hypätä ilmaan kun esimies käskee ja alas saa tulla vasta kun annetaan lupa.

Kollektiivirangaistukset ovat ainoa oikea ja toimiva tapa ylläpitää sotilaskuria, silloin kun yhden ihmisen pitää kyetä luotsaamaan kolmestasadasta täysin erilaisesta ihmisestä koostuvaa joukkoa tarkasti ja turvallisesti. Yksi mokaa, kaikki punnertaa. Toimii ! Mikään ei edusta demokratiaa paremmin kuin sellainen joukkokuri joka pieksee paskat ulos siitä yksilöstä, joka pilaa koko pataljoonan maineen, turvallisuuden ja viihtyvyyden. Näillä opeilla tuotettiin aikanaan maahamme paljon loistavan tiimityöskentelyn ja toisen kunnioittamisen hallitsevia nuoria miehiä ja naisia. Ei ollut kouluampujia eikä muuta paskasakkia.

Kunnioitetut sotaveteraanimme, niin rintamamiehet kuin lotat, siirtyvät pikkuhiljaa autuaammille maille. Vääjäämätön tosiasia. Heiltä jää yli suuri määrä hoitokoteja ja kuntoutus-fasiliteetteja. Pahoin pelkään että joku pian keksii vaihtaa varusmiespalvelun pitopaikaksi nämä kuntoutuslaitokset, jonne uudet saapumiserät saavat mennä hierontaan ja vesijumppaan. Ettei vaan tule paha olo poikasille kun pitäisi tehdä jotain oikeasti maata hyödyttävää. Näyttää kovin siltä että maanpuolustuksen tulevaisuus lepää kohta enää vapaaehtoisten naisten varassa. Hävetkää vässykkäklopit ja te pääesikunnassa, jotka otitte asioista päättämiseen mukaan sosiaalitantat ja pasifistit.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Pelkuruutta ja tekopyhyyttä

Ylen aamuteeveessä (3.9.2010) haastateltiin paria poliitikkoa (Miss eduskunta 1998 Liisa Jaakonsaari ja herran julkinen morsian Sari essayah) aiheesta keskieuroopan romanit. Nuo meidänkin kaduille ja kylänraiteille ilmaantuneet iloiset kiertolaiset, joiden elämäntehtävä on kerjätä, loisia, sotkea, varastaa ja näpistellä.

Haastattelun kantavana ideana oli syyllistää valtaväestöä romaneiden huonosta kohtelusta ja aikaanaada syyllisyydentunnetta siitä että kaikki tuo edellämainitsemani olisi jotenkin meidän valtaväestön syytä.

Historiassahan vaeltelevat romanit esiintyivät ylpeinä viulisteina, joita ei kahlita yhteiskunnan sääntöihin, paikkaan tai aikaan. heidän tuli saada toteuttaa kiertolaiselämäänsä ja lauleskella leiritulilla iloisesti soitellen. Romanttisissa hevosvankkureissa ajeltiin milloin kenenkin maille asuskelemaan ja nauttimaan maan antimista, jotka joku toinen oli raivannut, istuttanut ja kasvattanut. No mitä sitten jos joku pölli kaalinpään pellosta, pikku juttu. Ainahan tämän sai kenenkään piittaamatta hätistää suustaladattavan avulla takaisin tienpäälle.

Aikain saatossa hevosvankkurit vaihtuivat autoihin, koska vankkureissa ei ollut ilmastointia ja ne kulkivat liian hitaasti. Hikihän siinä tuli työtävieroksuvalle kun ajeli poliisia karkuun. Autoihin ei ollut rahaa joten se piti "tienata" jostain. Ja kun työ ei ole romskuja varten, helpoin tapa oli ottaa se oman käden oikeudella sellaiselta jolla sitä oli.

Lapsia ei laitettu kouluihin koska se olisi vaarantanut heimon tulevaisuuden, sillä liiallinen sivistyshän kahlitsisi modernin maailmanmenon ikeeseen. Ja romaneitahan ei pakoteta mihinkään, nih ! Toinen syy on eittämättä se että joutuisi heräämään liian aikaisin.

Kun Länsimaiset sivistysvaltiot olivat uurastaneet hyvinvointinsa eteen tarpeeksi, ja loivat kansalaisilleen ns. sosiaaliturvan, keksivät nämä vesselit alkaa hyödyntää tätä pandoran lipasta oikein olan takaa. Enää ei mentykkään tunteella sinne missä oli hyvä olla, ja muutettu kun omat jätteet hautasivat leirin kauneuden alleen. Nyt suunnan määrääkin se mistä saa helpoiten ilmaista rahaa, ja missä on tarpeeksi vaurasta, että on mitä varastaa.

Meillä Suomessa on tyydytty siihen että kaikesta mitä tienaat, maksat veroa valtiolle 30 - 60 %. saadaanhan sillä mm. hyvät tiet, toimiva infrastruktuuri, ilmainen koulutus ja terveydenhoito. Meillä ei kenenkään ole pakko istua porttikongissa kippo kädessä ruinaamassa muilta heidän tienaamiaan euroja.

Euroopan unionin sallima ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus on kääntynyt voimallisesti meitä itseämme vastaan ja nyt vaaditaan että meidän tulisi integraation ja yhdistyneisyyden nimissä sietää sitä että joku taidokkaasti lavastettu kirppukasa tuodaan mersulla kadunvarteen keinumaan mukatuskissaan ja ruikkaamaan itselleen ansaitsematonta taloudellista hyötyä. Ei vaan sovi Suomalaiseen katukuvaan, ei.

Tajuaakohan yksikään Suomalainen oikeasti sitä, kuinka lyhyt matka tästä on siihen että ensimmäiset isot slummit alkaa syntyä entisille arava-alueille ?? Jos ette usko, esimakua voitte käydä hakemassa kyläsaaresta. Yhdessä vuodessa on aikaansaatu se että puolen hehtaarin aluetta voisi käyttää "pako new yorkista" elokuvan uuden version filmaamiseen. "Ilmainen" vesi haetaan nesteen piikkiin ja kannetaan varastettuun asuntovaunuun. Paskan ja jätteen määrä jo yksin osoittaa sen kuinka paljon edes kiinnostaa olla ja elää ihmisen tavoin.

Pahinta kaikessa on se, että kun asiaa uskallat kritisoida ääneen, olet muodikkaasti rasisti. Oikaistaanpa kokeeksi läpi vihreän demarimetsän ja katsotaan asiaa hitusen etäämmältä: Jos siis puolustat ääneen oikeuttasi asua omilla verorahoillasi maksamaasi yhteiskuntaa turvallisesti, siististi ja mielyttävästi, olet syrjivä kiihkoilija ?? Voi hyvä tavaton sentään, taivas varjele ja herra siunaa !!!

Ranskassa mitta tuli täyteen, ja nyt nuo varastelevat yhteiskuntahylkiöt saivat lähtöpassit. Hyi hyi Ranska, mutta minun ääneni saatte satavarmasti ! Ensimmäinen suoraselkäinen teko EU:ssa miesmuistiin. Tosin, jos ei jotain pian herätä tekemään asialle täälläkin, arvatkaapas minne nuo ranskalaisten ulos kiksauttamat tulevat ?

Ei meidän kuulu korjata sellaista mitä emme ole hajoittaneetkaan. Kyllä jokaisen kuuluu ihan itse rakentaa elämänsä ja olonsa, omassa maassaan asioiden eteen työskennellen. Eikö se jo riitä että annamme ilmaisen eläkkeen, asunnon ja auton "omille" pussihouisillemme ? Pitääkö tässä alkaa haalia rahareikiä ihan järjestelmän avulla maahan, hä ?

Jaa ongelmanratkaisu ? Turhille tukirahoille stoppi, kerjääminen kielletyksi heti, ankarat rangaistukset rikoksista, tuomioiden toimeenpano kotimaassa, ropojen ja almujen anto yhtä kielletyksi kuin pulujen ruokinta ja seksin osto. Loiset ja sienikasvusto eivät viihdy puhtaassa.

En tässä kohtaa, -suuresta houkutuksesta huolimatta-, ala perata afrikkalaisten import-businesta, jota turhanpäiväisiin virkoihinsa nimitetyt turhat pakolaisviranomaiset tekevät, koska olen tähänkin saakka välttänyt kirosanojen käyttämisen. perkele.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Sotkuista Suomi-kuvaa.

Tavan takaa törmää siihen ikävään tosiseikkaan että maatamme markkinoidaan muualla maailmassa pääsääntöisesti kolmella eri aiheella. Joulupukilla, muumeilla ja poroilla.

Joulupukin maa kaiverrettiin rovaniemellä pommisuojaan kovalla kohinalla, ja tuo puolivillainen huvipuisto on käynyt läpi jo useamman konkurssin. Siis myymme maatamme konkurssipesällä, hip hip huraa. Aika ylevä fiilis. Olisiko oikea aihe myydä maailmalle talouspolitiikkaamme, joka sallii elvistellä sillä että rahat loppuu joka toinen vuosi mutta pukkiperkele se vaan nousee aina kontilleen ja nikkaroi keinuhevoisia kaikille maailman lapsille.

Muumithan on toki ihan vekkuli aihe. varsinkin sen jälkeen, kun japanilainen animaatiofirma teki näistä virtahevon ja kettuterrierin sekasikiöistä salonkikelpoisia. Muumit on mukavia mutta ei enää järin suomalaisia. Kerran omien lasten kanssa naantalin muumimaassa käyneenä, sain väkisinkin kuvan että kyse on apurahoja lypsävästä köyhän miehen disney worldistä. Takkuisissa punkkipyydyksiä muistuttavissa puvuissa vaappuu kesähelteessä naantalilaisia nuoria pelottelemassa lapsia. Upea ja kaunis keskusta on sekin valjastettu teemalle ja niinpä kaikki nuo naantalin upeat kesäravintolat pursuavat kiljuvia tulevaisuuden toivoja. Valitsemassa menustä pikku myyn perunoiden ja hemulin hampparin välillä. Missä viipyy Haisulin kakkipannu ? Pikku uskaliaisuudella saataisiin edes jotain hupia irti aiheesta. (Engl. Stinky's Poopan)

Poro. Onpa siinä matkailuvaltti. Pääkaupunki sijaitsee tuhannen kilometrin päässä lapista, ja silti kauppatorimme täyttyy taljoista, poronsarvista kyhätyistä puukonkahvoista ja omituisista sini-puna-keltaisista huopa-askarteluista joihin on liimattu kuva vanhasta postikortista ja teksti "Lappland". Eikö Helsingin kaupungin järjestyssäännöllä voitaisi kieltää noiden nunnukha-aiheisten objektien myyntiä Stadissa kokonaan ? Jätetään se niille joiden kulttuuriperimään ne edes etäisesti viittaa. Ei lappalaisetkaan alennu myymään eduskuntatalon pienoismallia kittilän torilla.

Tämä kaikki siis maassa joka on arkitehtonisesti yksi maailman upeimpia maita, jossa osataan huipputeknologia loistavasti, kasvatetaan maailman parhaat moottoriurheilijat, sijaitsee 187 888 järveä joista isosta osasta voisi vettä juoda suoraan, sijaitsee maailman yksi kauneimmista saaristoista, ihmisillä melko hyvä kielitaito, vihreää ja vehreää on loputtomiin ! (kuten huomaat, arvoisa satunnainen lukijani, en edes mainitse ällötyksen ruumiillistumaa, marimekkoa, jota muuan parhaat aikansa nähnyt mainoszombie on uutterasti lanseerannut "matkailuvaltiksi")

Väkisinkin tuntuu että matkailunedistämisen parissa työskentelee ihmisiä joille on luotu suojatyöpaikka jonka pääasiallinen tehtävä on viedä Suomea maailmalle idioottimaisin ja totaalisesti loppuunkalutuin aihein, kohderyhmänä lapset. Lapsiperheiden saaminen maahan toki aikaan saa tilastollisen vääristymän jolla turistien määrä saadaan kasvamaan kappalein laskettuna, mutta tosiasiallisesti nämä porukat eivät suinkaan ole niitä parhaita valuutantuojia.

Voisin itse kuvitella tulleeni totaalisesti nöyryytetyksi jos minut raahataan toiselta puolen maapalloa napapiirikyltille, joka ei edes enää sijaitse oikealla napapiirin kohdalla, ja istutetaan ahkioon jota vetää teurastaukselta vaivaisuutensa vuoksi välttynyt poroparka. Kamalinta ei siis ole yksin se että ahkio kirskuu ladulla joka on keinotekoisesti tehty laskettelurinteen ylijäämätykkilumelle. Poislukien talvi 2010 jolloin rovaniemelläkin oli taas luonnonlunta.

Nyt jos koskaan olisi aika alkaa myydä maatamme ihan uusin avuin ja erityisesti uusin kyvyin. Ja myydä sitä muillekkin kuin venäläisille, joita saamme maahamme ilman markkinointiponnistuksiakin, maantieteellisen sijaintimme ansiosta. Ja laitetaan matkailunedistämis-ihmiset nekin provisiopalkalle. Tulos tai ulos. ja mittariksi euromäärät, ei se kuinka paljon persaukista massaa on saatu raahattua maamme rajojen sisälle. Puhumattakaan siitä että mentäisiin valtion varoin hong kongiin tai madridiin seisomaan poroaiheiselle osastolle lapin kansallispuvussa tai joulupukiksi naamioituneena, annostelemaan vierailijoille käristystä jonka rasva tarttuu kitalakeen ja sitä kutsutaan erheellisesti riistaksi. Ketään ei sellainen kiinnosta, kiitos vaan !

Perkele sentään että täällä törsitäänkin rahaa typeryyksiin...

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Todellinen vuosikorko my ass !

Kuten olemme yhteisellä kirjallisella taipaleellamme toistuvasti todenneet, holhoava yhteiskunta on yksi pahimmistä nyky-yhteiskunnan syövän muodoista. Olipa sitten kyse siitä että itseään omaehtoisesti myrkyttävä ihminen haluaa tuprahuttaa savukkeen, höllentää kiristävää otsapantaansa imaisemalla nuuskapussukan ylähuulen alle, tai vaikkapa se että haluaisi stimuloida olotilaansa lasillisella viiniä, löytyy aina jokin kansakunnan verovaroilla ylläpidetty instanssi joka katsoo sen olevan pahasta ja suurta syntiä.

Tupakointia on vielä helppo potkia nivusiin verhoamalla holhoaminen terysriskien tuomiin yhteiskunnan taloudellisiin menetyksiin ja sivullisten saamiin valtaisiin nikotiini- ja häkämääriin. Lähes kaikkea muuta saa nykyjään hallinnoida lupaa kysymättä, kytkemällä asiat ilmastonmuutokseen. Paljastavin sosaaliporno tuli julki sen myötä kun tehdyn puunhalaaja-päätöksen perusteella koululaiset pakotetaan kerta viikkoon kasvisruoan syöjiksi. Sen vuoksi että sillä pienennetään ilmaston kuormitusta. Anna mun kaikki kestää. Taas saatiin aikaan hieno pilipali-päätös jonka ansiosta taffelpussien, lihapiirakoiden ja pillimehujen myynti tulee lähitulevaisuudessa tuplaantumaan. Kyseessä ei siis ole yhden terveellisen vaihtoehdon lisääminen, vaan naattien pakkosyöttö. paljon älyä huudella tarhakettujen oikeuksien perään kun lapsista yritetään tehdä kovaa vauhtia samanlaisia pakkorehulla syötettäviä karsinoissaan kimpoilevia otuksia.

Ollessani aikanaan etelä-pohjalaisella autoliikeketjulla töissä, tein päivittäin useampia rahoituslaskelmia autojen osamaksuun liittyen. Kuluttajavirasto loi aikanaan hauskan holhoamismekanismin joka kulkee nimellä "todellinen vuosikorko". Ideanahan on siis se että varsinaisen koron päälle tulevat mahdolliset laskutuslisät tai muut kulut muutetaan koroiksi että asiakkaalle syntyy mielikuva siitä mitä hän luotostaan todellisuudessa maksaa. No tässä tapauksessa se ehkä vielä jotenkin menettelee, vaikkakaan 90% asiakkaista ei ymmärrä tuon taivaallista siitä mistä em. termi koostuu (eikä sen puoleen valtaosa myyjistäkään).

Mutta nyt olen päässyt katsomaan paljon parjattua pikaluotto-businesta esiripun takaa, ja kummastelen sitä että tällä keksityllä hienolla termillä saadaan mustamaalattua yksi liikkeenharjoittamisen muoto tyystin. Jos ihminen on hetkellisesti siinä jamassa, että joutuu tyytymään pikavippiin, olisiko parempi saada esittää asia näin:
"vippaan sulle satasen jos maksat viikon päästä takas satakakskymppiä, päätä ite".
Kuin että asia pitää esittää lainkirjaimen mukaan suurinpiirtein näin:
"vakuudettoman lainamme takaisinmaksun määrä on 20 euroa yli lainatun pääoman, eli laskennallinen vuosikorko käsittelykulujen, tilisiirron ja laskutuken jälkeen on 676%, kun otetaan huomioon kaikki lainanotosta aiheutuvat suorat, välilliset sekä kumuloituvat kustannukset ja ne on muutettu koroksi, kuvaamaan luotonotosta aihetuvia todellisia kustannuksia."

Missä vika ?
Jos kaikesta tehdään "liian läpinäkyvää" ja tarjotaan ihmisille sellaista dataa mitä heidän älyllinen kapasiteettinsa ei kykene käsittelemään, saadaan aikaan reaktio jossa ehtoja ei kukaan vaivaudu enää edes lukemaan !
Ihan kaikessa, liiallisten ehtojen liiallinen preparointi aikaan saa epärehellisin metodein toimivalle pisnesmiehelle oivallisen paikan ahtaa "pienellä präntättyä" tekstiä sekaan niin, että loppujen lopuksi, jos asiakas perää oikeuksiaan, saapi tämä kompuroida sellaisessa pykäläsuossa mistä ei selviä likinäköinen lakimieskään ilman ruhjeita ja rupia. Parhaana (tai pahimpana) esimerkkinä tällaisesta toiminee nykyaikainen vakuutuslaitos-toiminta.

Eli summa summarum, asiakkaan turvaksi, hienosti virkamiesvoimin suunnitellut toimenpiteet, aikaansaavat juuri päinvastaisen lopputuloksen kuin mikä alun perin oli tarkoitus. Kukaan ei jaksa lukea enää tekemiensä sopimusten ehtoja. Oma ehdotukseni onkin se, että säädetään laki, joka antaa luvan tehdä enintään yhden A4 arkin mittaiset ehdot, perusfontilla ja fonttikoon ollessa vähintään 20 pistettä.

Pakkonaatit pois koulusta ja enintään yksi vaihtoehto lisää tarjolle. Turha paatos ja pykäläviidakko, sekä yleinen tarpeeton paskanjauhanta huis helvettiin ihmisiä säikyttelemästä. KISS (keep it simple, stupid) takaisin käyttöön kansalaisia palvelevana metodina. Nykyjään perustetaan yksi virasto tekemään päätöksiä, ja sen jälkeen toinen virasto jonka tehtävä on valvoa tuota ensimmäistä virastoa. Sitten tarvitaan kolmas virasto joka tekee selkoa kansalaisille siitä, mitä nuo kaksi ensimmäistä virastoa tekevät. Tätä kaikkea valvoo joku ministeriö jossa istuu poliittisella nimityksellä joku, joka on aloittanut virkamiesuransa perustamalla tuon ensimmäisen tai toisen viraston. Ja sitten ihmetellään miksi kansalaisten usko virkamiespäätöksentekoon ja politiikkaan on "hiukan" horjumaan päin !!!

AI, mä sanon....

perjantai 22. tammikuuta 2010

Hazardia menoa...

Suomen Gladiaattorit ohjelman "viikinkinä" aikoinaan tunnetuksi tullut, erilaisten väkivaltalajien monikokeilija Halme otti ja ilmeisesti posautti mömmöpäissään aivot narikkaan. Tuo sekakäyttäjä sai eläessään julkisuutta milloin milläkin tempulla, ja arvattavaksi jää mikä niistä tempuista oli oikeasti pahin moka. Kansanedustajuus mokkakikkeli-teemalla, kokkelin ryystäminen, laittomat ampuma-aseet, rattijuoppous, ajaminen huumausaineen vaikutuksen alaisena, kielletyt kehoa pullistavat substanssit vai salastyylailu Tuksun kanssa.

Noh, kaikkihan ovat saaneet lukea Nyksyn ja Tuksun jättämien aukkojen kohdalta tämän suuren sankarin oivallisista edesottamuksista ihan tarpeeksi. Omat aatokseni rientävätkin kiitolaukkaa sitä aasinsiltaa pitkin, jonka iltalehden kolumnisti Kaarina Hazard, pioneerin lailla kyhäsi kuljettavakseni. Olen nimittäin tavan takaa pohtinut sitä kummalliisuutta että miksi taiteilijoiden työt tulevat yleensä taloudellisesti kannattaviksi vasta heidän kuolemansa jälkeen. Pois lukien tietysti Palmu joka myy milloin varkausvakuutukselle milloin palovakuutukselle teoksiaan täyteen hintaan säännöllisin välein.

Jo historian alusta on ihmisillä ollut kummallinen tapa ostaa taivaspaikkaa, kehumalla milloin mitäkin -eläessään täydellistä paskahousua- mukavaksi ja lapsia rakastavaksi sekä empaattiseksi luontoihmiseksi. Heti näiden kuoltua. On aivan sama monta naista ja lasta raiskaa, tai kuinka monta opiskelijaa teurastaa kouluihin ja annas kun kuolet, niin muistopuheet täyttyvät korulauseista ja kehuista. Miksi ihmistä ei saa sanoa kuolemansa jälkeen paskahousuksi jos tämä kerran on sellainen ollut ?

Mitä luullaan saatavan aikaiseksi sillä, että kehutaan estoitta henkilöä joka on eläessään saanut aikaan voittopuolisesti pelkkää surua ja murhetta ? Ainakin se edesauttaa seuraavaa niksulan setää/tätiä ajattelemaan ennen omaa kauhutekoansa että "saanhan edes kerran osakseni kauniita sanoja minäkin, kun tästä huitelen ensin hiukan menemään ja lopulta niistän itseni". Sairasta sanon minä.

Tosin, olen joskus joissain yhteyksissä itse kehaissut Adolf Hitleriä maailman historian taitavimmaksi sotataktikoksi, ja saanut joka kerta osakseni halveksuntaa. Eli jos paha on tarpeeksi paha, niin ilmeisesti silloin saa kalmiston päälle kusta ja oksentaa yleisen hyväksynnän saattelemana. Vaikka en ole viitannut kuin tuon megahullun yhteen ydinosaamisalueeseen.

Ihmiskunnalla pitää olla munaa ja ennenkaikkea oikeus sanoa rehellinen mielipiteensä myös silloin kun sanomisen kohde on siirtynyt pannuhuoneen puolelle tilille teoistaan. Siis silloinkin kun totuus ei ole niin mairitteleva.

Samaan kategoriaan lukisin tuon kummallisen tavan tehdä kadunvarsi-alttareita liikeneonnettomuuksissa menehtyneille. Kun aikanaan näin ensimmäisen kynttilähässäkän moottoritien kallioleikkauksessa, se oli hiljentävä näky, ja kieltämättä vaikutti hetkeksi myös omaan ajotapaan. Nyt kun olemme siippani kanssa matkanneet kesän -09 aikana yli 30 tuhatta kilometriä moottoripyörillä, olen alkanut tympääntyä noihin kymmeniin ellei pian satoihin erilaisiin, puskiin väsättyihin mausoleumeihin. Mikä hemmetin funktio on enää hautausmaalla, jos kaikki kuolleen muistelot tehdään nykyjään kadunvarsissa? Vai olisiko kyse sittenkin siitä että halutaan kaiken kansan näkevän että tässä nyt surraan niin saakelisti, huomaatteko? Seuraava askel lienee sitten se ettei enää siivota vainajaakaan pois kadulta tai ojan pohjalta, että varmasti saadaan aikaan kunnon kohahduksia ja säälintunnetta. Sureminen se on nyt niin pop, että sitä ei enää halutakkaan tehdä intiimisti yksin tai omassa perhepiirissä, vaan siitä pitää tehdä aina hemmetinmoinen sirkus. Aika itsekästä hakea itselleen sääliä toisen kuolemalla.

Muistan hyvin kun aikanaan (olisko ollut -81) Helsingin Arkadia-ravintolan edessä istuimme "prätkäpassissa", kyttäämässä typyjä joita ehkä saisi mopon tarakalle. Illan mittaan muuan kavereista sitten tuli ulos kapakasta ja joukossamme tämän sankarin lainaaman pyörän päällä istuneelle frendille annettiin määräys luovuttaa pelit ja vehkeet humaltuneelle omistajalleen. Siitä hemmo kadulle, ja poliisithan tämä "sankari" samantien peräänsä sai. No sen aikuisen tavan mukaisesti koko prätkäjengi perään katsomaan mitä tästä seuraa.
Kuolemahan siitä seurasi. Hämeentin ja käenkujan kulmassa olleen kenkäkaupan akkunasta sukelsi kaverimme sisään, ja säkissä tuotiin ulos. Rytinä ja vauhti oli huimaa, ja näky tuli uniin vielä vuodenkin kuluttua.

Tämän tapauksen satuttua, kohdistui viha ensimmäiseksi poliisiin. Olihan nuo "siat" ajattaneet humalaista prätkäkuskia valtavalla ylinopeudella pitkin öisen Stadin katuja. Nyt kun aikaa on kulunut, on omakin kantani muuttunut. "siat" tekivät työnsä liikenneturvallisuutta valvovana elimenä erittäin hyvin, ja ainut syyllinen oli tuo rattijuoppona elvistellyt kaveri, joka ei vauhdin ja päihtymyksen vuoksi kyennyt hallitsemaan kulkuneuvoaan. Pitää vaan osata olla romantisoimatta, ja nähdä oikea totuus, piste. Turha siinä on kummempia korulauseita keksiä, rattijuoppo mikä rattijuoppo. Onneksi yhtään syytöntä sivullista ei mennyt samassa rytäkässä.

torstai 29. lokakuuta 2009

Kourimisen logiikka

Sain hienon kimmokkeen muuan vitsistä, missä verrattiin sitä että kun mies puhuu naiselle tuhmia, se on seksuaalista häirintää, ja kun nainen puhuu miehelle tuhmia, se on 4,14€/min.

Monet ovat olleet ne kerrat kun olen taivastellut eroavaisuuksia miesten ja naisten ajatusmalleissa, ja myös käytöksessä. Yksi merkittävimmistä kummallisuuksista on se että jos baaritiskillä mies taputtaa daamia takapuolelle, on pystyssä joko kunnon kapakkatappelu, valentinolle musta silmä, tai ainakin kyypparin työn tuloksen löytyminen notkearanteisen uroon rinnuksilta.

Mikäli osat ovat toisin päin, on tuloksena yleensä ujosti ylpeä mies ja uudelleen löytyneestä markkina-arvostaan tyytyväinen ravintola-asiakas. Miksi näin ? Mikä on se ero joka sallii naisen käpälöidä miestä mutta ei päinvastoin ? Onhan se toki vanha totuus että se on mies kun saa, ja nainen kun antaa. Vaan selittääkö se tuon, joskus jopa primitiivireaktioita synnyttävän, pienehkön ja ilmeisen huonosti suunnatun kädenliikkeen ?

Jonkun väittämän mukaan naisen ja miehen suurimpia eroja olisi naisten pesänsuojeluvietin ja miesten reviirivietin välinen eroavaisuus. Tällä tuskin tarkoitetaan sitä että mies saa määrätä reviirikseen minkä tahansa julkisen tilan, saati että pesällä tarkoitettaisiin sitä "pesää" mikä on lunastanut paikkansa käyttökielessä, tarkoittaen naisen ulkosynnytyselimiä.

En itse henkilökohtaisesti suvaitse sitä että mies taputtelee saati muuten luvatta koskettelee ketään naista. Olen muutamaan kertaan "joutunut" itsekin pakaraläsäyttelyn kohteeksi. Lähinnä suurinta närää siinä herätti se että nämä läsäyttelijät ovat lähes poikkeuksetta muistuttaneet jotain mikä kulkee kuvainnollisesti muumi-mamman (syntynyt 1945) ja paasikiven patsaan (muodoton möykky kiveä) välimaastossa. Olisiko kyse sitten kulttuurien eroista ? Omien maailmanmatkojeni tuloksena osaan sanoa vain sen että latinomaissa voimakas flirttailu kuuluu yhtä paljon arjen rutiineihin, kuin sekin että varattua jos flirttaa, löytää itsestään aika pian ylimääräisiä, kehoon alunperin kuulumattomia reikiä. Olettaen toki että kyseisen henkilön mielitietty sattuu tapahtumaa todistamaan.

Oliko alkuperäisenä tarkoituksena (jos mooseksella olisi ollu hitusen isompi murikka, mihin nakuttaa kymmenen käskyänsä) että yhdestoista käsky olisi kuulunut tyyliin "ällös luvatta läpsyttele vieruspaikallasi majailevaa, sillä itse on hänen itseänsä vain koskettaman" ?

Oli se sitten niin tahi näin, mielestäni meidän kaikkien tulisi hiukan löysätä narua, ja olla ottamatta keittokasviksia ihan niin hereästi nenään, jos nyt joku sattuisikin rekisteröimään viehätysvoimamme usuttamalla kätösensä istumalihaksellemme. Ei ainakaan silloin jos kyseessä on ns. vapaa pakara. Mistä sitten tunnistaa vapaan pakaran ja mistä varatun, se onkin kokonaan toisen tarinan aihe. Helpoiten sen yleensä havaitsee pakaralihaksen koosta ja kiinteydestä. Kyseisellä lihaksella kun on taipumus paisua ja veltostua parinmuodostuksen jälkeen (koskee kumpaistakin sukupuolta).

Olisi mielenkiintoista tutkia myös eri ruumiinosien pyhyyttä vieraalle kosketukselle. Mikä on oleellinen ero sille jos esim työtoveri laskee kätensä olkapäällesi iloisen turinoinnin yhteydessä,tai jos käsi laskeutuukin vaikkapa vyötärölle. Onko häveliaisyyden raja siinä, lasketaanko ruumiinosa seksuaalista mielihyvää tuottavaksi alueeksi vai ei ? Ja kun ilmeisesti asian laita näin on, millä määritellään nämä alueet ? Tulisiko peruskoulun oppimäärään lisätä aineopetukseen uusi aluevaltaus ja alkaa opettaa lapsosille "ruumiinosakulttuuria"? Eipä menisi aikaakaan kun meri-rastilan lähiö-imaami älähtäisi että "meillä saa sitten koskea vain paljaana oleviin ruumiinosiin". Eli muistakaa sitten nuorukaiset lähestyä flirttaamisen yhteydessä musliminaista tökkäämällä tälle sormet silmiin. Meinaan ettei vaan tule syyllistyttyä vahingossakaan seksuaaliseen häirintään.

Toki voitaisiin ottaa käytännöksi se että nainen ensimmäisellä kerralla varottaisi vastapeluria sanallisesti, vaikkapa sanoen että "koskettamasi alue aiheuttaa kiihottumista, viittaa haluusi suorittaa kanssani supupuolihaureutta ja antaa muille kuvan että seurustelisimme, joten voinet lopettaa. En ole tullut tänne tuntemaan mielihyvää vaan pitämään hauskaa". Seuraavasta lääpimisestä voisikin sitten jo hyvällä omalla tunnolla losauttaa käkättimeen. Opetetaanhan miehille jo armeijassakin se että ensin pitää ampua varoituslaukaus ja vasta sitten saa luvattoman tunkeilijan polvilumpioon napsauttaa luvallista nikkeliä.

Kuten havaitsitte, lähestyin problematiikkaa puhtaasti heteroperspektiivistä. Homoseksuaalinen käytös kun ei kuulu ydinosaamisalueeseeni. Mutta en voi sille mitään että hiukan huvitun kun ajattelen vastaavaa kourismista, ja siitä syntyviä reaktioita sellaiseen paikkaan jossa toisiaan tapaavat esim bi-seksuaalit. Jos mies lääpii lesboa, onko se eri asia kuin jos mies taputtelee bi-miestä, joka ei olekkaan paikalla sinä iltana homosuhde mielessään vaan tämä hakeekin tällä erää vastakkaista sukupuolta. Tai jos lesbo leikkisästi räpsäyttää homopoikaa pakaralle, mitä sitten. Varmaa on se että jos lesbo läpsyttelee heteromiestä pakaralle, syntyy siitä oivallinen väärinymmärrys. Eih, parempi vaan että eivät toisiaan kovin käpälöi, sellaiset ihmiset sellaisissa paikoissa...

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

FB-talosta ja puskahuutelusta...

Olen havainnut että mieleeni pötkähtelee tuon tuosta ajatus lopettaa tilini tuossa supersuositussa facebookin sosiaalisessa verkostossa. Syitä on monia, mutta mainittakoot vaikkapa nämä nyt ensi alkuun: Aikanaan hauska kadonneiden ystävien kontaktointipaikka muuttui kuin varkain teknisesti surkeasti toimivaksi markkinapaikaksi. FB ei tunne ikärajoja ja olen hiukan kahden vaiheilla että onko kummipoikani (14vee) tai kummityttöni isoveli (14 vee) oikeassa paikassa lukiessaan vitun ja paskan sekä avoimen ja piilotetun pornon sisältämiä aikuismaisia profiilipäivityksiä ja linkkejä, joita katsoessa kaksi lasta ihan omin pippelein siittänyt raavas mieskin punertuu kasvoiltaan ?
Näiden lisäksi on niin ikään tyystin turhaa väittää kenenkään, etteikö tuo tai vastaavat verkostot rokottaisi tuottoisaa työaikaa. Puhumattakaan siitä että paljon peräänkuulutetun yhteisen ajan katoaminen kotioloissakin veisbuugi-mörölle, on syytä varmaan huomioida sekin.

En myöskään ole koskaan tajunnut "kaverihamstraamisen" todellista ideaa. Mitä järkeä on tulla hakemaan julkista kaveruutta perustaen hakemuksensa tyyliin "moi muistatko mua, tavattiin ohimennen hangon regatassa joskus vuonna -89". Mitä sitten ?
Ei se tee meistä vielä sellaisia kavereita että katsoisin tarpeelliseksi saattaa tietoosi kaikki mitä elämässäni tapahtuu tätä nykyä. Saako joku itselleen jotain kummallista tyydytystä siitä että voi katsella kaverilistansa kappalemääräistä kehitystä, ja uskotteleeko hän itselleen olevansa varsin suosittu jetset-henkilö, sen perusteella että kuinka monta kaveria hänelle on siunaantunut ??

Kaltaisensa nopeasti sanomaa levittävät sosiaaliset mediat ovat tarjonneet myös oivan mainospaikan itsemurhaa suunnitteleville tai sitä toteuttaville. Onpas reipakasta läsäyttää ruudulle oivasti koskettava hyvästelyteksti ja mennä sitten posauttamaan aivot narikkaan tai kulautella kahmalokaupalla nappeja kitaan, siirtyäkseen ajasta aikuisuuteen. kaikille niille jotka tällaista manööveriä nyt suunnittelevat, haluaisin sanoa että tehkää itsellenne aiwan mitä tykkäätte, mutta jos luulette saavanne lisäglooriaa mainostamalla sitä etukäteen facebookissa, ette saa yhtään lisäsympatiaa tai mainetta ainakaan minun suunnaltani. Suunnatkaa ennemmin sekin voimavara ammattiavun hankintaan. Pelkäänpä että tästä asiasta tulee vielä uusi hittituote... Itseltään hengen riistäneen henkilön ns. "seinälle" tursuaa sitten runollisesti merkittävän upeita muistotekstejä tyyliin "lepää rauhassa" ja RIP sejase". Vittu luuletteko te tosiaan että kyseinen henkilö lukee taivaspaikassaankin (tai pannuhuoneessa) facebookkia, vai tahdotteko te vaan tuntea yhteenkuuluvuutta näin sairaalla tavalla ?

Tehdäänpä huviksemme pieni laskelma työnantajalle koituvista menetyksistä harmittoman buukkaamisen tuloksena: 10 minuuttia päivässä tekee 2100 minuuttia vuodessa (keskiarvolla 210 työpäivää), eli siis 35 tuntia. Jos tuntipalkka olisi vain vaatimattomat 15 euroa tekisi se 525 euroa vuodessa, ja kun tähän lisätään työllistämiskustannukset, päästään lopputulokseen 787 euroa vuodessa. siis pelkästään 10 minuuttia, porrassiivoojan tuntipalkalla. Jos tätä tekee työpaikalla vaikkapa 10 henkeä päivittäin on kustannukset työnantajalle liki 8000 euroa vuositasolla ! Tiedän että teen sitä itsekkin ja tiedän että loukkaan nyt monen niin rakasta tapaa karata hetkeksi työn paineita, mutta tämä ongelma on silti on taivaan tosi asia.

Mutta mikä saa ihmisen kailottamaan netissä kaikelle kansalle vaikkapa parisuhteensa huonoa tilaa, tai exän edesottamuksia, koko perheelle kipeän eroprosessin aikana ? Ketä kiinnostaa oikeasti se että jonkin hatarasti tuntemansa henkilön seukkaaminen nyt ei oikein kulje silleen kun olis toivottu ? En näe asialle muuta funktiota kuin sen että sillä haetaan perusteetonta sympatiaa ja säälipisteitä, vaikka lukijoilla ei ole tuon täytisen tietoa siitä mikä tilanteeseen johti ja mitä asianomainen itse on tehnyt kriisinsä synnyttämiseksi.

Toisena tympeänä ilmiönä pidän netin ja sen eri foorumeiden mahdollistamaa puskahuutelua. Tuota paskahousujen ja napanöyhtien tapaa jota kerkesi jo kritisoimaan Juhani tamminenkin, saatuaan käsiinsä jääkiekkojoukkueen jonka pari pelaajaa osoittivat mielenkiintoansa nuorta naista kohtaan "kourimalla" tätä kapakassa jalkojen välistä. Väärin ! Tiedän, mutta nyt onkin kyse tästä tapauksen esiin nostamasta lieveilmiöstä.

Olen aina ollut sitä mieltä että jos ei uskalla esittää asiaansa omalla nimellään, ja omalla suullaan, niin sitten kita kiinni ja sormet pois näppikseltä. Mikään ei ole raukkamaisempaa kuin levittää huhuja ja ampua mielestään kovilla kohdettaan, pimeästä, salaa ja suojan antamalla lisäponnella. Sääli sinänsä sillä anonyymille paljastelulle löytyisi kyllä ihan oikeudellinenkin perspektiivi. Onneksi poliisilla on omat paljastelulinjansa, joita voi halutessaan käyttää "perusteltuun piilosta huuteluun", törkeiden rikosten selvittämistyössä.

Niin ja onneksi olkoon Tuksulle kaikista yli kuudesta tuhannesta kaverista, jotka varmasti jokaisen tunnet hyvin ja kutsut häihisi. Jos meinaan satut löytämään jonkun riittävän likinäköisen kuuromykän joka vie sinut vihille. Tai onhan ainakin "RIPpaajia woolilla" jos päätät vaikkapa tehdä jotain muuta raflaavaa, siis jotain sellaista idioottimaisuutta jota et ole vielä kokeillut. Mutta muista että tätä voi kokeilla vain kerran, kun nakuilua, blondinismiä, tanssahtelua, ja 7-päivää temppuja voit tehdä niin kauan kuin ne jaksaa ketään kiinnostaa.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

miksi näin ?

Olen koittanut tässä tiputella elopainoani, suht huonolla menestyksellä. Mykistävää kuinka nopeasti kilon saa lisää mutta kuinka vaikeaa siitä onkaan päästä eroon. Tässä arkielämän aerobicissä näivertää sellainen seikka että miksi kaikki se, mikä maistuu hyvältä, tuntuu hyvältä tai suo hyvän olon tunteen muuten, on epäterveellistä ja usein jopa kuolettavaa.

Jokainen ruoanlaittoa hiukankin kokeillut tietää että hyvän maun takana on kolme avaintekijää (enkä vielä edes puhu hyvästä kokista): Suola, voi ja kerma. Suola aiheuttaa jos mitä verenpainetautia sekä muuta kivistystä ohimoissa ja kerää nestettä kehoon. Voin ja kerman rasvat taas aikaansaavat leppoista lihavuutta ja verisuonitauteja. Onpa kiva lähtökohta tehdä ystäville maittavaa illallista kun seuraukset ovat ylipaino, nivelrikot, verenpainetauti, diabetes ja syöpä. Tervetuloa ja Skool !

Äidyin aikanaan asiaa ääneen taivastelemaan, ja kuinkas ollakkaan, seurueessa mukana ollut naatinnapostelija päästi pinaattiperkeleensä valloilleen ja alkoi valistaa minua seuraavin sanakääntein: "unohda punainen liha ja maista sen sijaan soijapihvia niin huomaat että se on tavattoman hyvää ja ravitsevaa".
Helvetin hullu ! Ettäkö vaihtaisin kunnon pihvin johonkin kasvistahnaan joka on nuijittu jonkun naruranteen toimesta littanaksi? Ei ikinä. Ennen muutan matojen valtakuntaan 10 vuotta aikaisemmin kuin että kulkisin näivettyneenä ja ilottomana vailla elämän pikku nautintoja hiukan vanhemmaksi. Moinen moska on tarkoitettu ravintoketjun alimmalla asteella sipsuttavalle nappisilmäiselle metsäneläimelle, eikä ihmisille.

Tupakka kahvin tai olusen kera, tai vaikkapa ruoan jälkeen soi aikanaan minullekkin mielihyvän aallon vailla vertaa. Toistaiseksi viimeisestä henkosesta on tosin jo tätä kirjoittaessani kulunut yli 2 vuotta. Aikanaan röökinpolton sanottiin altistavan syöville. Uudet tutkimukset todistavat että tupakka aiheuttaa satavarman syövän jos vaan muuten elät tarpeeksi kauan että mömmöt kerkeävät tehdä työnsä. Inhaa tällainen iloasioiden perkeleellistäminen.

Mikä onkaan rentouttavampaa, kuin napsauttaa pikku kekkulit silloin tällöin. Joskus on jopa ihan asiaa kiskaista kunnon KirgiisiKännitkin. Ja mitä saat palkaksesi? Saatanallisen kankkusen joka alkaa siten että aurinko nousee kolisten ja linnut karjuvat puissa. Ensin pelkäät että kuolet ja myöhemmin päivällä pelkäät ettet kuolekkaan. Ja jos liiallisesti pelehdit kuninkaan kanssa, maksakirroosi ja haimatulehdus höykyttävät loputkin maallisesta tomumajastasi. Ehdottomasti huutava vääryys on moinen seuraus.

Nuorempana ei ollut temppu eikä mikään, räväyttää neljän päivän juhannusgaala nukkumatta ja syömättä sen kummemmin, ja töräyttää maanantai aamusta töihin kirkkain silmin. Nyt kun elonviisarit on kääntyneet jo ujosti osoittamaan iltapäivää, on helppo laskea seuraavalla kaavalla: dokaa päivä, saat kahden päivän kankkusen. Kiskase kahden päivän ränni, ja saat vapista neljä päivää, jne jne.
Joskin, tein edellisen työpaikkani lääkärin kanssa laskelmaa normikemuissa nauttimieni alkoholiannosten määrästä ja hän väitti lääketieteellisessä tiedekunnassa sitä kutsutun patologiseksi humalatilaksi ja mahdolliseksi kuolemaksi. Eli pärstä kestää vissiin pirtua hiukka erilaisia määriäkin kuin kersana. Tuolloinhan sai kopalla kaljaa ja yhdellä isolla bacardilla hyvinkin kolmen päivän ilokuurin ja vieläpä juotettua ainakin kaksi kesäkissaa anteliaaseen kumaraan.

En tiedä liittyykö tämä aiheeseen mutta luin mielenkiintoisen artikkelin aikanaan, jossa väitettiin että lääkkeisiin laitetaan tahalleen ainesosia jotka saavat napin tahi muun eliksiirin maistumaan pahalle, syystä että ihmiset eivät luota hyvänmakuisen lääkkeen tehoon, ja näin myynnit eivät yllä osakkeenomistajien toivomalle tasolle. Eli käänteisesti ajatellen voisiko olla niin että ihminen osaa hakea nautintojakin vain sellaisesta minkä tietää riskialttiiksi? Onko ihmisen mieli niin nurja että lääke ei saa maistua hyvältä koska silloin se ei tehoa, ja ruoka ei voi maistua hyvältä jos se on tutkitusti terveellistä ? Ei liene tuntematon käsite sekään että yöllä jonkun piruparan puusta lapsena varastettu omena maistui selvästi paremmalta kuin kaikenmaailman nanny grannyt tai golden deliriumit joita kaupan tiskiltä olisi saanut pientä korvausta vastaan.

Oli niin tai näin, ottaa ainakin minua koteloon ihan riittoisan voimallisesti se, että kaikki kiva maustetaan huonolla omallatunnolla.

Oliko ihmiset autuaampia silloin kun asioista ei tiedetty liikaa? Kontulan ostarin nakkikiska, elikkäns snagari, oli aito makumatka maailman ääriin. Naapurin isäntää ei kukaan uhannut oikeustoimin vaikka tämä kulkikin kerrostalon hississä aina nortti iloisesti käryten. Mustilaiset myivät ovelta ovelle itse kutomaansa pitsiä jossa oli reunassa lappu "made in spain". Vaikka rapun aulassa oli huomattavan kokoinen plakaatti jossa seisoi että "kerjääminen ja kaupustelu kielletty". Luulin vuosia että "spain" on mustalainen Englannin kielellä.

Kyllä, asiat olivat kuin olivatkin toisin ennen vanhaan =) Lapsia sai uhkailla asialliseen käytökseen pelottelemalla heitä mustalaisille myymisestä, Colt iski miehen katuun ja PK auttoi keskittymään. Marlboro miehellä ei ollut keuhkosyöpää ja amerikan autoissa oli oikeat moottorit. Lähes jokaisella funkkistyylisellä ostarilla oli oma kahden neliön rasvakaappi, jossa supisuomalainen mummu laittoi öiselle kulkijalle maittavat eväät. Oi niitä aikoja....

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Yhteisölliset mätäpaiseet

Oletteko koskaan kuuluneet mihinkään yhteisölliseen lautakuntaan tai hallitukseen ?
Jos olette, niin tunnette varmaankin totuuden että jokaisessa taloyhtiössä, tienhoitokunnassa, kalastuskunnassa tai vastaavassa pitää jostain kumman syystä aina olla vähintään yksi mätäpaise, joka onnistuu pilaamaan kaiken sen hyvän mitä demokraattisesti saataisiin aikaiseksi.

On enemmän sääntö kuin poikkeus että kun jotain ollaan yhdessä päättämässä, aikaansaadaan mieltä lämmittävä konsensus, jonka yksi vastarannankiiski onnistuu joko pilaamaan tyystin, tai ainakin tämä onnistuu jättämään kaikille paskanmaun suuhun päätöksen jälkeen.

Erityisesti vuokralaistoimikuntien ja taloyhtiöiden hallitusten hegemonia lähes vaatii sen mätisäkin joukkoonsa jotta tuosta pakollisesta paskatyöstä saadaan mahdollisimman hankalaa ja vaikeaa. Muistan kuinka olin joskus 80-luvun lopulla siivous- ja kiinteistöalalla työnjohtajana. Työtehtäviini kuului satunnaisesti kaupungin vuokratalojen vuokralaistoimikuntien kokouksiin osallistuminen. Oli suorastaan tyrmistyttävää kuunnella puheenvuoroja joissa ehdotettiin ääneen esim siivouksen kritisointia ihan vaan siksi että muita puheenaiheita ei enää keksitty! Taivahan tosi, ääneen lausuttiin monesti että "noh, jos ei muuta käsiteltävää ole niin haukutaanko hiukan sitten vaikka siivousta, kun meillä on tota pullaa ja kahviaki vielä jäljellä".

Erityisesti vuokralaistoimikunnathan ovat selvästi luodut henkilöille jota eivät onnistuneet elämässään yhtikäs missään, ja löysivät itselleen foorumin jossa paitsi saa päteä, niin saa myös tittelin itselleen. "vuokralaistoimikunnan sihteeri" tai "vuokaralaistoimikunnan hiekkalaatikko ja liikuntavälinevarastovastaava". Kuinkas käykään kun jollekkin vähälännälle reppanalle annetaan valta, voima ja kunnia iänkaikkisesti aamen, ja käsketään pitämään huolta yhteisistä asioista? Loppuu yhteisten asioiden hoito niin että napsahtaa ja homma muuttuukin oman egon paaluttamiseksi.

Kuinka se vituttaakaan kun otat vastaan vaikkapa taloyhtiön hallituksen puheenjohtajuuden, koska se on jonkun pakko tehdä. Pirun mukavaa porukkaa miettimässä asioita yhteiseksi hyväksi, ja seassa se yksi jonka pitää saada pöytäkirjaan merkityksi se että HÄNEN keittiönhanansa on sitten sen ja sen merkkinen ja HÄN haluaa että kaikkien hanat pitäisi olla saman merkkisiä koska HÄNEN siskonmiehen poika opiskelee vallilan taloteknisellä puolella ensimmäistä vuotta putkimieheksi ja HÄN näinollen tietää lähes ammattilaisena että tämä on hyvä hana, paljon parempi kuin moni huonompi. Ihan vaan HÄN vaatii että tämä tulee merkitä kokouksen pöytäkirjaan, JOS sattuu että jonkun hana hajoaa niin HÄN on ainakin ilmaissut kantansa asiaan ajoissa ja yrittänyt varoittaa muita. Samainen henkilö muutes aikaan saa sen että touhutessaan pihalla (24/7) kaikki kulkevat puskien kautta kuin pahaisimmatkin kaupunkisissit, ihan vaan välttääkseen joutumasta kasvokkain tuon hymyilevän ja puuhakkaan rouvashenkilön kanssa. Kas ohi kun et pääse sitten nii millään ilman että pitää tunti taivastella ruohonleikkurin kuntoa, sadetuslaitteen letkun jäykkyyttä ja kompostiin taas rahdattua liian hitaasti maatuvaa pensasjätettä (vaikka asiasta on jokaisessa yhtiökokouksessa laitettu HÄNEN vaatimuksestaan maininta pöytäkirjaan).

Ei siinä muuten mutta kun tunnin pituiseksi ajateltu kokous saadaan aina venymään kolmetuntiseksi ihan vaan siksi että kaikenlaista potaskaa pakotetaan kirjaamaan ylös ja käymään keskustelua täytisen turhista aiheista. Ihan kuin ihmisillä ei olisi helvetti soikoon muuta tekemistä kuin istuskella moisissa lain vaatimissa kokouksissa kaiket illat.

Olen aikanaan toiminut painostuksen johdosta myös yksityisen tiehoitokunnan puheenjohtajana. Ja taas: Sama aika mikä menisi lumenaurausta helpottamaan vaadittavien aurakeppien pystytyksessä kahden kilometrin matkalle, käytetään siihen että pohditaan yhden jäärän vaatimuksesta että veistetäänkö kepit omista aineista vai ostetaanko tielaitokselta lasikuituiset kepit, ja jos veistetään itse niin tulisiko ne tehdä pajusta vai kuusesta vai lepästä. Ja jos pajusta niin otetaanko tätä roskapuuta tasan jokaisen maalta vai kunnan vesijättömaalta vai lahjoittaako joku vitsat tiehoitokunnalle vai vai... GSUS !

-90 luvun lopulla muutin takaisin kotikaupunkiin maalla vietettyjen vuosien jälkeen. Toinen kersa kouluun ja toinen tarhaan. Kaikki hyvin kunnes tuli aika ensimmäiselle lastentarhan vanhempain kokoukselle. Kammo määrä (isolla kirkolla on isot lastentarhatkin) kaikenlaista sotkusukkaa pääsi istumaan ilmaisen kahvin ja pullan ääreen pohtimaan miten meillä nyt sitten oikein menee. Koska tapahtumat sijoittuivat itäiseen Helsinkiin, oli kokoukselle luonteenomaista että paikalla oli koko sosiaalikirjo alimmalta rappuselta lähes sinne, noh kuitenkin melko ylös. Kokous meni jouhevasti ja henki oli mukava. Katselin pidemmän aikaa vastapäätä istuvaa pirihuoraa muistuttavaa lyyliä, joka vääntelehti paskaisissa vaatteissaan tuskaisena, ja koitti keksiä jotain sanottavaa jolla lunastaisi oman paikkansa miitissä. Kokouksen ollessa lopuillaan esitti tarhan johtaja vielä sen klassisen kysymyksen. Onko jollakulla vielä jotain mistä haluaisi keskustella? Eikös tuo kemikaalien kyllästämä riuku -jolla oli kolme lasta ja yhdenkään isästä ei ollut muuten sen tarkempaa tietoa- vääntänyt ruotonsa suoraksi ja päästi suustaan että: "mun mielestä ainakin täällä on toi ruoka ihan luokatonta ja pahaa".

Parin tuolillisen päässä istunut keittiötyttö-raasu turskahti itkuun ja koko sali meni mykäksi miettien kuinka asiaan tulisi suhtautua. Päätinpä siis käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kuuluvasti kysyin että "kuinkas monta kertaa sä oot täällä syöny?" "en kertaakaan mutta..." Päätin keskeyttää asiantilan pohtimisen toteamalla että "no pidä sitten pääs kiinni asiasta mistä et mitään tiedä". Aihe oli aika nopeasti kävästy läpi, ja itseasiassa koko kokous päättyi siihen suht luontevasti, kellään ei enää ollut mitään käsiteltävää. En tiedä luulenko vaan mutta tarhan johtajattaren kädenpuristuksessa lähtiessä oli jotain tavattoman lämmintä ja kiitollista.

Kuinka hämmentävän ärsyttävää se voikaan olla että yksinkertaisesta asiasta pitää tehdä väkisin vaikea, ihan vaan siksi että se saadaan tuntumaan tärkeämmältä kuin mitä se itse asiassa oikeasti on. Kuinka monasti itse aihe hautautuukaan liiallisen ja turhan "suunnittelun" alle? Ihan oikeasti, tehdään enemmän ja suunnitellaan vain se mitä tarvitaan hyvään lopputulokseen.

Tapasin kiertoteitse avovaimoni kautta itselleni uusia, moottoripyöräilyä harrastavia ihmisiä. Aivan helvetinmoisen mukavaa sakkia. Huumorintajuista ja ahkeraa tavallista tallajaa joiden kanssa on vietävän kiva satunnaisesti ajella kaffittelemaan milloin mihinkin. Idea on nauttia moottoripyöräilyn tuomasta vapauden huumasta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä samanhenkisten ihmisten kanssa. Vaan kuinkas ollakkaan, eikös tämänkin idean ollut joku vesittänyt ottamalla itseoikeutetusti johtajattaren roolin ja valjasti kaikki kulkemaan HÄNEN määrämässä jonopaikassa, HÄNEN ennalta suunnittelemansa reitin mukaisesti HÄNEN navigaattorinsa määräten mistä käännytään ja minne. Ei ollut riittävän tuskaista yksin se että koko vapaus romuttui moisen teknisen helvetinkoneen alla jota asianomainen ei edes osaa käyttää, mutta että aikuisia ihmisiä alettiin paimentaa, ja perkele vielä prätkäporukassa, vihon viimeisissä vapauden linnakkeen puolustusvoimissa!

Ei ihme että mielenkiinto tussahti meidän Tommilta ihan alkuunsa. Onneksi ryhmässä on ihmisiä jotka vielä jaksavat ajella ihan vaan pitääkseen hauskaa ja nauttiakseen mutkateiden tuomasta huumaavasta kolmiulotteisuuden tunteesta ja hyvistä kavereista. Toivottavasti tällä porukalla saadaan vielä monet hauskat reissut aikaiseksi.

maanantai 23. helmikuuta 2009

energiatalkoot.

Uskokaa huviksenne, olen alkanut ajatella sitä millaisen perinnön jätämme lapsillemme. Enkä nyt puhu siitä vanhasta polkupyörästä, sähkökäyttöisestä ruohonleikkurista ja kumisaappaista joilla aion omia lapsiani ilostuttaa, kun jätän maallisen tomumajani. Vaan tarkoitan tietenkin luontoa ja sen monimuotoisuutta.

Kotonani on mm. kaasuliesi, joka ei kuluta lainkaan sähköä. No okei okei, myönnetään että sen hankkimisen perusteena oli siipan kanssa ihan muut syyt kuin sähkönsäästö, mutta silti. Otin myös ja vaihdoin jotakuinkin kaikki hehkulamput energiaa säästäviin loisteputki-tekniikkaa hyödyntäviin lamppuihin, ja valaisin remontoidut pesutilat sähköä äärimmaisen vähän käyttävillä LED-valoilla.

Koskapa kotini on varustettu suoralla sähkölämmityksellä, toimitti hyvä ystäväni sinne vielä ulkoilmasta lähes ilmaista lämpöenergiaa ottavan ilmalämpöpumpun, ja näin sain aikaan 14000 kilowattitunnin putoamisen lähelle 8000 kilowattia vuositasolla. Jahka pääsen näistä investoinneista eroon, vaihtuu vielä jää- ja pakastinkaapit uusiksi, sähköä säästäviksi malleiksi.

Kun edellämainittujen lisäksi viitsii vaivautua sammuttamaan turhat valot perässään, alkaa yhden ihmisen panos energiatalkoissa olla sinettiä vaille valmis.

Ja sitten... Aamun 23.2.2009 uutiset kertoi että sipoossa varastoidaan lunta. Siis tykitetään isoa kasaa keinolunta, että ensi syksynä saadaan hiihtäjille aikaisemmin latu missä sivakoida.

Vittu hei haloo !

650 metriä keinolatua maksaa uutisten mukaan 10.000 euroa. Muutama, räkä poskella viikatemiestä karkuun hiihtävä papparainen pääsee siis nylkyttämään Lampisillaan naurettavaa ladunpätkää ees taas kuukautta tavallista aikaisemmin, hintaan reilut 10 tuhatta euroa per kausi.

Siispä, tuolla rahalla käyttäisin kotiani ilman säästötoimiakin liki 7 vuotta. Kylläpä motivoi tehdä yksittäisiä säästötoimia kun investoit, ajattelet ja toimit, ja toisessa päässä oksennetaan energiaa mitä turhimmalla tavalla.

Miten niin turhaa ? Siksi että 95% tuonkin ladun käyttäjistä on eläkkeellä ja heillä on aikaa mennä hiihtelemään sinnekin missä lunta on luonnostaan jo lokakuussa. Jaa, että pienet eläkkeet ja pitkä matka? No menkää vesijuoksemaan ja sauvakävelemään. Uimahalleja on jokatapauksessa jo olemassa ja suurin osa niistä pyörii päivät aliteholla. Puikkomarssia voi harrastaa maksutta milloin ja missä tahansa. Eikä kulu sähköä, eikä tervaa tahi kynttilöitä.

Katselin koiralenkillä Kontulan luistinrataa ueampanakin iltana peränjälkeen ja huomasin siinäkin metkan seikan. Aikanaan ollessani itse kersa, oltiin kaikki illat luistelemassa ja jää pursui kansaa. Nyt tuota plänttiä ylläpidetään törkein kuluin törsmäällä vettä ja sähköä kuudelle, seitsemälle luistelijalle. Samaan aikaan puotilan lahdelle auratulla retkiluisteluväylällä liikkuu tuhatmäärin kansaa, murto-osan kustannuksilla. Pelkkä satunnainen auraus riittää ja kansa tykkää.

Jos kerran ilmasto muuttuu ja talvet sen myötä, olisiko älykästä muuttua sen mukana, ainakin siiheksi asti kunnes asiantila ehkä muuttuu takaisin. Vai pitääkö lisätä energiantuotantoa ja nostaa hintoja vain siksi että muutamat saavat sivakoida vanhojen tapojen kunniaksi ?

Voipi hyvin olla että oma näräni saa sysäyksen siitä että olen aina harrastanut voittopuolisesti sellaisia asioita joita yhteiskunnan ei ole tarvinut tukea massiivisin investoinnein. Olen itse vastannut harrastuksieni kustannuksista, lukuunottamatta lapsena uintia ja edellämainittua luistelua. Motocross-ratoja toki täytyy rakentaa niitäkin, mutta ne tehtiin talkoilla ja joka käyttökerralta perittiin myös kohtuullinen ratamaksu, millä harrastuspaikkaa ylläpidettiin.

Ennen kuin tarina riistäytyy vallan uriltaan, voi yhteenvetona todeta että on aika vaikeaa kannustaa yksittäistä ihmistä tai perhettä energiansäästötalkoisiin, kun samaan aikaan yhteiskunta kilistää energiaa ja euroja latuojiin täysin mielivaltaisesti. Toki saan hyödyn puolittamalla 1500 euron vuotuisen sähkölaskuni, mutta motiivina voisi olla myös suuremmat ideologiat kuin henkilökohtainen säästö. Vaikkapa se minkälaisen paikan jätämme tuleville sukupolville.

Monessa kaupungissa näyttää nyt olevan vallalla muoti jossa joku kaupungin johdossa oleva haluaa jättää jälkipolville muistomerkin toimistaan. Aikanaan asuessani Askolassa, porvoon takana, sai muuan kylältä kunnanvaltuustoon äänestetty fasaani aikaiseksi tenniskentän kylän jalkapalloalueen takareunaan. Ei liene vaikeaa arvata että tämä samainen henkilö itse harrasti satunnaisesti karvapallon perässä läähättämistä. Tuo kunnan vähillä varoilla rakennettu urheilun pyhättö mätäni jo ensimmäisenä kesänä käsiin, käyttöasteen ollessa noin suurin piirtein nolla. Kenttä kasvoi ensimmäisen kesän jäljiltä voikukkaa ja homeinen verkko makasi alakuloisena vasten maata. Mutta saipahan tuokin henkilö valtuustopaikalleen ja valinnalleen oman mausoleuminsa.

Suomesta lähetettiin aikanaan venäjälle energiavaltuuskunta pohtimaan tuon kommunismin raiskaaman maan energia-asioita. Valtuuskunnan mietintöjen pohjalta todettiin että pelkästään vaihtamalla kaikki venäjän sähkövalaisimet ajanmukaisiksi, voitaisiin kolmesta neljään ydinvoimalaa sulkea. Ja silloin ei edes puhuttu vielä energiansäästölampuista, vaan laadukkaimmista hehkulampuista. Hiukan ehkä asian vierestä tuo esimerkki, mutta kertoo kuitenkin suuruusluokista mistä puhutaan, käsiteltäessä energiansäästämistä.

Sähkön kanssa on sikälitsekin asiat nurin niskoin, että kun kulutus kasvaa, nousee hinta sen myötä. Mutta kun kulutus laskee, nousee hinta uudelleen. Hiukan älytön juttu kun luulisi että kulutuksen hiipuessa sitä yritetään saada enemmän kaupaksi laskemalla hintaa. Vaan ei, sähköä myyvät tahot kehottavat säästämään heidän myymäänsä tuotetta? Itse asiassa fiksu idea, kuluta vähemmän mutta maksa sama määrä vuodessa. Ei lisäinvestointeja, tuottotaso pysyy ennallaan, tai kasvaa ja rahaa tulee suut ja silmät täyteen.

Noh, paljon meteliä ilmeisesti tyhjästä mutta pääsinpähän nalkuttamaan =)

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Arjen vittumaisia ihmeitä

Silloin tällöin huomaan tekeväni kotona ja muuallakin huomioita asioista, jotka ärsyttävät ilman sen suurempaa pätevää syytä.

Vessapaperirulla. Kuinka voikaan olla mahdollista että väärinpäin telineeseensä asetettu vessapaperirulla aiheuttaa lähes pakonomaisen tarpeen kääntää rulla "oikein" päin. Nythän on nimittäin niin että paperin kuuluu liukua ulos rullan etupuolelta, eikä suinkaan seinää vasten. Onko syynä se että pöntöllä istuessaan ihmisellä on aikaa keskittyä epäolennaiseen vai liekö syy jonkinlaisesta pakkoliikkeeseen verrattavissa olevasta toiminnosta. Kotioloja vastaavissa tilanteissahan rulla vispaantuu oikeinpäin kädenkäänteessä, mutta muistan senkin kun julkisessa istuntosalissa rullia oli kasattu peltiseen lukittavaan telineeseen, väärinpäin. Olisittepa nähneet millainen työ oli istua pöntöllä ja moukaroida se saakelin teline auki lukituksestaan, niin että sai asetettua asiat siten kuin kuuluukin.


Leviteaski. Olipa kyse floorasta tai benecolista, tai mistä tahansa muusta levitteestä, en voi sietää kahta asiaa. Ensiksikin se helvetin Folio kuuluu ottaa rasiaa ensimmäistä kertaa avattaessa kokonaan pois. Ryppyinen peltipaperi kannen ja levitteen välissä sotkee ja on epäsiisti. Toisekseen levitettä kuuluu ottaa askista siististi lastuttaen, EI kaivamalla joukkohautaa margariiniin. Pakkauksen suunnitellut mainosalan ammattilainen on tarkoittanut rasian asetettavaksi sellaisenaan aamiaispöytään, eikä suunnitelmaan kuulunut se että sisältö muistuttaa 3 viikkoa meressä kuolleena kelluneen lokinraadon sisälmyksiä.

Tuubi. Tuubia kuuluu puristaa perästäkäsin, eikä tuubin kuulu muistuttaa rekan alle jäänyttä sammakkoa parin käyttökerran jälkeen. Onneksi esim. juustohöylän kahvalla on näppärää silitellä sisältö takaisin etuosaan, ja sen jälkeen kiertää tuubin tyhjä osa tiukalle rullalle, jolloin tuo pakkaustaidon mestarillinen oivallus muistuttaa taas sitä miksi se on luotukin. Tarvitaan sitä paitsi vähemmän energiaa puristaa kahdella sormella möfnää takapäästä, kuin koko nyrkillä keskeltä. Eikä jääkaapin hyllykään näytä Puerto Ricolaiselta kaatopaikalta.

Karkkipussi. Jumalauta milloin ne oppii tekemään karkkipusseja jotka saa auki. Ja joita voi käyttää aukaisun jälkeen, herättämättä koko nukkuvaa esikaupunkialuetta. Jos teillä on tapana ostaa leffateatteriin karkkipussi, ja napostella sitä rankasti rapistellen koko elokuvan ajan, varmistakaa etten satu istumaan lyöntietäisyydellä teistä. Tyrmäysisku-kynnys laskee nimittäin hämmentävän alhaiseksi siinä vaiheessa kun herra harry potter on juuri saamassa ensimmäisen suutelon neiti harmionelta ja joku tollo pilaa tuon romanttisen hetken rääpimällä äänekkäästi pantteria pussin pohjalta. Ei ihme että jää jatkuvasti harry ilman daamin seuraa! Niin ikään kotona on salakarkin hakua öiseen aikaan selvästi vaikeutettu, samasta syystä. Toinen karkkipussin omituisuus on siinä että tanakatkaan sormivoimat eivät yksin aina riitä tuon pussukan avaamiseen. Ja jos riittääkin, lopputuloksena usein pussin sisältö leviää kaikkiin ilmansuuntiin iloisesti ropisten. Eipä juuri ota vatiin kun siinä seisoskelee tyhjä pussinraato kädessään ja mieli halajaa makeista, perkele! No, jos omistaa karkkiperson koiran niin huushollissa on sentään yksi onnellinen sielu.

Tiiliskiven muotoinen mehutetra. Mitä on liikkunut ihmispolon päässä kun tämä keksi pakata tuoremehun tuohon neliskanttiseen törpäkköön ? Onko mitään älyttömämpää kuin laittaa neste pakkaukseen josta sitä ei saa mitenkään kaadettua ilman ettei neste plumpsahdellen lentele kaikkialle muualla paitsi itse lasiin ? Onko se perkele pakko täyttää ääriään myöten ja näin aikaansaada se että vaikka saksilla sivistyneesti leikkaisi purtilonkulman auki, ei sitä saa onnistumaan ilman että pöytä, kädet ja sakset ovat tahmaisessa tavarassa. Herra siunaa ja varjele, korjatkaa tuo kamaluus kertakaikkisesti, heti ja nyt ! BTW, ihan yhtä suuresti vituttaa maitotetra joka ei sitten aukea siististi muutoin, kuin tunkemalla helttojen taiton jälkeen ensin kynsi ja lopulta koko sormi tölkkiin ja kiskomalla kaatonokka väkivalloin esille.

Lohkolämmittimen ajastin. Aina silloin kun insinööri suunnittelee insinöörille laitteen, on tulos vähintään katastrofi. Nuo ajastimet joiden suunnittelupaikkana on takuulla toiminut helvetin esikartanon autotalli, ovat oiva esimerkki kulutustuotteesta joita ei kuuluisi tehdä lain. "aseta ensin ulomman kiekon nuoli A kohtaan F kääntämällä kiekkoa vastapäivään, ja sisemmän kiekon nuoli B kohtaan C kääntämällä myötäpäivään. Lukitussalpa D tulee asettaa vastapäivään käyvän kellon kiertosuunnan vastaisesti osoittamaan kohtaa E, jolloin lämmitysajan pitäisi alkaa kaksi tuntia ennen asetettua kellonaikaa. Kellonajan saat asetettua siten että..." jep jep.

Esimerkkejä olisi vaikka ja kuinka mutta yhteistä kaikille on se että ne eivät tee kunnolla sitä mihin ne on tarkoitettu.

Lisays No.1: Jäätelöpaketti. En ole tainnut vielä koskaan 44 vuotisen historiani aikana saada litran jäätelöpaketin repäisynauhoja auki yhdessä osassa ja niin ettei kynnen alus ole hellänä. Onpas älyllistä muokata "helposti" avattava pakkaus jonka aukaiseminen saa joka kerta hermot pettämään ja tiskipöydän puolilleen sentti kertaa sentin pahvinpaloja. Ja ei, en suostu myöntämään että vika olisi käyttäjässä, vaikka aikanaan kun kaadoin maalla traktorin ojaan totesi tilan isäntä hitaasti venytellen että "älä poeka kosoke kojjeseen jos et tunne mekaniikkaa".

Lisäys No.2: Vitsi: ukko makoili kesäpäivänä hiekkarannalla ja katseli taivaalla lentävää lentokonetta. Yks kaks, koneesta siipi poikki juuresta ja kone mereen jotta loiskahti. Seuraavalla viikolla sama ukko ja sama ranta, ja taas uusi turma samasta syystä: Siipi poikki juuresta. Mies siitä soittamaan lentokonevalmistajalle ja kertomaan että "minullapa olisi varma konsti estää tuo siiven katkeaminen juuresta". Konetehtailija kysymään että miten ihmeessä, kerro heti ?. Ukko kertoi että "kas poratkaapa siiven juureen vieri viereen pieniä reikiä." Täh ?. "juu juu, katsokaas olen vessa- ja talouspaperitehtailija, ja tiedän että mikään ei koskaan katkea reikien kohdalta".